Viikonloppu meni sitten taas vauhdilla. Tämä viikko pitäisi vielä pakertaa töitä, sitten alkaa odotettu talviloma. Erityisiä suunnitelmia ei ole, paitsi lepäillä kunnolla. Ja pohjoisessa käydään pieni reissu miehen isän luona.

Viikonloppuna oltiin erään sukulaisen syntymäpäiväjuhlissa. Kyseessä on se osa sukua, jota ei kovin usein nähdä. Tuli sitten pieniä ongelmia, kun sukulaismies halusi välttämättä tarjota viinit koko pöydälle. Olen ihan tunnetusti suuri viinin ystävä, ja koska juhlat olivat aika pitkät, niin mies ajatteli, että ihan hyvin voi myös kuski ottaa lasillisen. Siispä sen lasillisen jouduin hörppimään, en oikein onnistunut sitä "järkevästi" välttämään. No, onneksi lasillinen ruoan kanssa ei ole mitenkään vaarallista, ainakin näin sanoo sosiaali- ja terveysministeriön nettisivu. Kenties se on tarpeeksi uskottava lähde.  Ja kuskin rooli oli tarpeeksi hyvä syy kieltäytyä enemmistä lasillisista, oikeaa syytä kun en vielä halunnut kertoa.

Lauantaina kauppareissulla nähtiin naapurin pariskuntaa, joka pyysi sitten illalla grillailemaan pihassamme olevalle grillikodalle. Aika usein heidän kanssaan istutaan iltaa, joten ei nyt oikein keksitty mitään hyvää syytä kieltäytyä, kotona kun oltiin. Yleensä siinä grillauksen lomassa tulee juotua olutta tai siideriä, joten ongelmahan siitä meinasi kehkeytyä. Onneksi alkoholittomat siiderit ovat melkolailla "uskottavan" näköisissä tölkeissä, joten ostinpa niitä sitten muutaman illan "ratoksi". Hyvin meni läpi, onneksi kodassa oli niin hämärää, ettei kukaan huomannut mun "feikkisiideriä". Maku ei tosin ollut kovin hivelevä, tavallinen on parempaa. Mutta paremman puutteessa meni sekin, ja ei herättänyt mitään epäilyjä. Kun en heillekään vielä asiasta halua kertoa.

Niissä jo mainitsemissani sukujuhlissa meinasin eräälle toiselle sukulaismiehelle polttaa hihani ihan täydellisesti, onneksi hillitsin itseni. Miehellä ja hänen vaimolla on parivuotias lapsi, ja odottavat toista. Se on tietenkin ihana uutinen. Mutta... Se tenttaus meidän jälkikasvusta!! AAARRGGGHHHH! Sitä on häistä asti jaksettu kysellä (eli pian kolme vuotta), inhoan niitä kysymyksiä. Aikaisemmin kun en ollut varma haluanko lapsia lainkaan, niin sain todella ihmeellisiä kommentteja ihmisiltä, jos sen ääneen mainitsin. Ja sitä paitsi TODELLA ikävää olisi moinen kysely, varsinkin jos niitä lapsia tahtoisi, eikä niitä syystä tai toisesta olisi mahdollista saada. No, sain jotenkin purtua kieleeni ja totesin jotain lakonista tyyliin "enpä viitsi tahallani vaikeuttaa elämääni." No, mies meni onneksi hiljaiseksi sen jälkeen. Ehkä hiukan ikävästi sanottu, mutta asia on kuitenkin niin henkilökohtainen, että ei sitä välttämättä tarvi missään porukassa kysellä. Mielessäni tosin hymyilin, että tietäisitpä vain...

Seuraava hauska episodi tuli, kun tämän miehen vaimo alkoi mulle jutustella, kun häntä on niin väsyttänyt viime aikoina. No, ymmärrän oikein hyvin, samaa kun olen potenut. Meinasi todella alkaa hymyilyttämään, kun hän kommentoi, että varsinkin alkuvaiheessa raskautta yleensä väsyttää erityisen kovasti. Juu-u, tiedetään! No, mutisin siihen sitten jotain, että niin ne kaverit ovat kertoneet. On tämä kyllä hankalaa tämä alku, kun ei vielä viitsi asiaa hehkuttaa, mutta ihan omituisia juttuja joutuu kuuntelemaan! Tai no, ei nyt kyllä muualta, mutta tuossa tulikin ihan riittävästi!

Talviloman jälkeen on ensimmäinen neuvola-aika. Jännittää jo pikkuisen. Muuten koko raskaus ei ole enää niin koko aikaa mielessä. Kun ei se vielä näy, eikä tunnu, niin sen melkein välillä unohtaa! Mutta ehkä se sitten neuvolan myötä konkretisoituu koko juttu!