No niin, eka neuvolakäynti takana. Yllätyksekseni ihan ensimmäisenä mentiin ultrahuoneeseen katselemaan tulevaa kaveria. Mönttihän on vasta jonkun pienen mansikan kokoinen, mutta siellä se heilui ympäriinsä, ja innostui jopa pikkuisen potkimaan mutsia. Siis mikäli se nyt oli jalka. Saattoi olla käsikin ;) No, joka tapauksessa treeni oli päällä, tai sitten muuten vaan moikkasi vanhempiaan. Oli ihana nähdä se siellä ruudulla! Möntin sydän hakkasi ihan kamalan lujaa vauhtia. Eli kyllä, siellä se ihan oikeasti on. Saatiin suttuinen kuvakin kaverista, pakko kyllä tunnustaa, että en siitä ihan heti olisi muksua tunnistanut, ellei hoitaja olisi sitä näyttänyt.

Muuten neuvolassa käynti meni ihan kivasti. Mitä siitä muuta oikein voisi sanoa? Purkkiin pissittiin ja kaikkia lomakkeita täytettiin. Ja YÄÄÄH, verikoe! Onneksi en siitä tiennyt etukäteen, olisi mennyt aivan koko yö valvoessa ja panikoidessa. Miten mä ikinä saan sen muksun ulos tuolta masusta?!? Hoitaja mua sitten lohdutteli, että pistokset voi siinä vaiheessa tuntua aika pieniltä murheilta. Voi apua! Onneksi on aikaa murehtia...

Kamalasti saatiin kaikkia esitteitä kotiin. Ja voi ei, kaikki hyvä on todellakin melkolailla vältettävien listoilla, siis ruoasta puhun... Ei auta, pakko kärvistellä. Pitää alkaa vähitellen niitä lappusia lukemaan. Lääkäriaikakin jo varattiin, se on kolmen viikon päästä. Onneksi on loma silloin, ei tarvi keksiä mitään hataria selityksiä pomolle. Tosin jonkinlainen seulontaultra on edessä sitä ennen. Tutkaillaan siinä niskaturvotusta, jota toivon mukaan ei ole. Lääkärikäynnillä on edessä myös sisätutkimus, yäh... Hammaslääkärin ohella suuri "suosikkini". No, pakko lienee yrittää tottua ajatukseen, että joka paikka on nyt tutkittavien listalla...

Joka tapauksessa oli mukava tuolla neuvolassa käydä, tuntui että koko raskaus on nyt paljon todellisempi.