Tänään käytiin lääkärissä. Odotushuoneessa törmäsin serkkuni vaimoon, joka sai muksun reilu kuukausi sitten. Joten salaisuus alkaa vähitellen paljastua. Toki mun vatsan seutu on sen verran pyöristynyt, että kyllä siitäkin tarkkasilmäisimmät varmaan vähitellen huomaa. Äitiysneuvolan puolella oli kuitenkin huono keksiä tekosyitä, joten oli suoritettava tunnustus. Tosin hän lupasi olla puhumatta asiasta, jos vielä halutaan pitää salaisuus, mutta sanoin sitten, että kyllä siitä voi jo kertoa. Vaikka ei uutista vielä ihan kauheasti olla ympäriinsä jaettukaan.

Nyt käytiin sitten ekaa kertaa siellä lääkärissä, en oikein tiennyt, mitä odottaa siltä keikalta, ja pakko tunnustaa, että tapaamisen anti jäi vähän hämärän peittoon. Ja ihan rehellisesti sanottuna, mietin, että olikohan se nyt sitten ihan tarpeellinenkaan reissu. Kaipa tuo oli, mutta itsestä vaan tuo anti vaikutti aika heppoiselta. Lääkäri teki noin minuutin kestävän sisätutkimuksen (toki en mitään pidempää kaivelua kaivannutkaan), jonka jälkeen totesi, että hyvältä näyttää ja kohtu on kasvanut ja tuntuu jo vatsan päältä. Ja että tule sitten neuvolaan parin viikon päästä käymään. Mitäpä siihen sitten sanoisi kuin että tullaan. Koko reissu kesti noin kymmenen minuuttia. Toisaalta, mitäpä sitä tutkimaan, jos tutkittavaa ei ole. Onneksi on loma, niin että ei tarvinnut työaikaa tuohon tuhlata.

Loma on sujunut ihan rauhallisesti. Tänä aamuna sai huhkia lumitöissä ihan tosissaan. Huomenna mennään teatteriin katsomaan Cats-musikaalia, sitä odotan jo innolla. Teatterissa on kiva käydä, sitä tulee vaan harrastettua erittäin harvoin. Nyt kyllä suorastaan useasti, kun ennen joulua kävin myös. Leffassa tulee kyllä istuttua useammin. Pitäisi vaan käydä useammin katsomassa muitakin leffoja kuin amerikkahuttua. Toki onhan niitäkin hyviä pätkiä, mutta usein eurooppalaiset leffat on jollain tapaa koskettavampia. Viime kesänä käytiin katsomassa semmoinen tanskalainen leffa kuin Häiden jälkeen. Se kertoi miehestä, joka oli kuolemassa syöpään, mutta yritti salata sitä perheeltään. Todella liikuttava leffa, mutta nyt se olisi aivan liikaa mulle. Tuntuu, että vähemmästäkin tulee itku, saati sitten jostain yltiökoskettavasta pätkästä. Maailmassa ei nessut siihen riittäisi!