Pomolle siis. Hän otti asian yllättävän hyvin, onnitteli ja kyseli, että tietäisinkö ketään siksi aikaa mun paikalle. Eihän toki mun homma ole etsiä sijaista tilalle, mutta kuitenkin. Kysyi sitten vielä, että saako kertoa muille. Annoin luvan, ja sittenhän asia olikin jo loppujenkin tiedossa, ketkä eivät vielä tienneet. Työkaveri kertoi, että jotkut ovat jo kyselleet häneltä, että olenko raskaana, kuulemma näkyy jotenkin kasvoista. Ihmettelenpä vaan, että mikseivät tule kysymään suoraan multa. Kai se on vaikeaa, varsinkin kun ne kasvot ei nyt ihan absoluuttinen totuuden lähde ole. Kannattaisi katsoa vyötärölle, asian huomaisi paremmin sieltä.

Tänään menen hierojalle, saa nähdä kuinka homma onnistuu. Alaselkä on aivan tuskaisen jumissa. Josko vähän saisi sitä rentoutumaan. Mutta sitä ennen on väännettävä duunia... Joten sitä siis nyt.