Eilen oltiin yhden pikkuihmisen ristiäisissä. Hän oli niin suloinen siinä nukkuessaan äidin sylissä. Kummitädin sylissä ei ollutkaan ihan niin kivaa (tosin minä en ollut siinä roolissa). Voi itku mun liikutuksen määrää...Huoh! Sain myös pidellä pikkuista hetken aikaan sylissä. Meillä meni aika kivasti, ei yhtään huutoa. Kaveri oli hiukan nälkäinen, ja kun mulla oli rinnuksilta aika avonainen mekko, niin poitsuhan alkoi heti haeskella, että oisko baari avoinna. Ei kyllä vielä ole. Mutta oli hän suloinen.

Oma odotus alkoi tuntua niin kamalan pitkältä vielä, mutta toisaalta hyvä niin. Ehtii vielä rauhassa totuttautua ajatukseen. Juhlissa oli jonkin verran sukulaisia, ja ilmeisesti sana on kiirinyt. Tai sitten mun pyöristynyt masu paljasti, en sitä jaksanut yrittää piilotella mihinkään säkkeihin. Saatiin kovasti kyselyjä, että milloin seuraavat ristiäiset on tiedossa. Onhan ne, kenties jo tänä vuonna.

Me ollaan jo hiukan mietitty nimiä. Aika yksimielisiä onneksi ollaan, itse asiassa mikäli kyseessä on poika, nimi on jo valmiina. Olettaen tietenkin, että poitsu olisi kyseisen nimen näköinen. Tytön nimi tuottaa vähän enemmän tuskaa, mutta on siitäkin jo vähän ajatuksia. Toinen mietinnän aihe on, että halutaanko tietää, kumpi sieltä on tulossa, tyttö vai poika. Mies tahtoisi tietää, itse en ole ihan varma. Aikaisemmin ajattelin, että en missään tapauksessa halua tietää etukäteen sukupuolta, mutta nyt olen kuitenkin hiukan utelias. Katsotaan sitten ultrassa taas parin viikon päästä, mitä siellä näkyy.