Eilen oli ensimmäinen perhevalmennuskerta aiheena kivunlievitys ja rentoutuminen. Meidän tunnelma valmennukseen lähtiessä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin rento. Sekä mieheni että minä olimme melkoisen ennakkoluuloisissa tunnelmissa, jotenkin synnytys- tai perhevalmennus on terminäkin hiukan luotaantyöntävä. Mies kaipaili kovasti hermosavuja, mutta tyytyi sitten karkkipussin vaikutukseen.

Tilaisuus oli kuitenkin ennakkoasenteesta huolimatta ihan mukava. Tarkkaavaisena kuuntelin vaihtoehtoja kivunlievityksestä, valitettavasti vain lähes kaikkiin liittyi jotenkin neuloja, ja ne ei pahemmin kiehdo. Mutta kenties nekin jotenkin kestää. Kuitenkin, jos nyt pitäisi alkaa valitsemaan kivunlievitystä, niin hankalalta valinta tuntuu. Luomusynnytystä en vaivaudu edes miettimään, pääasia että homma saataisiin kohtuullisessa ajassa ja ilman järjetöntä kipua hoidettua. Mutta mitä sitten?! Ilokaasua olisin ollut valmis ottamaan henkoiset jo eilisiltana, ihan vaan lievittämään ahdistusta. Mutta ei sillä varmaan koko synnytystä suoriteta. Toisaalta onhan siinäkin se vaara, että tulee paha olo.

Epiduraali olisi varmaan tehokkain, mutta ajatus siitä, että joutuisi kytketyksi tippaan ja muihin letkuihin ei erityisemmin houkuttele. Epiduraalin laittoa en varsinaisesti kauheasti pelkää, multa on joskus elämässä jouduttu ottamaan selkäydinnäyte (tosin sekin osoittautui turhaksi, onneksi!), ja olettaisin, että epiduraalin laitto tuntuisi suunnilleen samalta. Toki tästäkin voi olla montaa mieltä, mutta se selkäydinnäytteen otto ainakin oli melko kivutonta, joskin jollain tapaa inhottavan tuntuista. Toisaalta se katetri (vai mikä se nyt oli?!?), mikä jäisi sieltä kanavasta roikkumaan, tuntuu ajatuksena kovin karsealta.

Kohdunsuunhan voisi antaa puuduttaa, mutta piikitys tuonne jalkoväliin tuntuu tällä hetkellä yhtä kiehtovalta ajatukselta kuin neulat kynsien alla. Toki lokakuun alkuun mennessä mieli voi muuttua moneen kertaan.

No, niin tai näin, tällä hetkellä lähes kaikki vaihtoehdot tuntuu aika inhottavilta. Tuolla "minun" sairaalassani, jossa vompatti toivottavasti ensimmäisen kerran parkaisee, on mahdollisuus päästä altaaseen kellumaan, ja se tuntuu ainakin aluksi miellyttävän lempeältä vaihtoehdolta, ja luulen, että jos vain mahdollista, niin sitä kyllä kokeilen. Mutta eihän sekään koko ajaksi riitä. Onneksi synnytykseen on vielä aikaa, ehkä sitä on loppujen lopuksi jotenkin siihen sitten kuitenkin valmis.

Viime aikoina olen potenut melkoisen inhottavia selkäkipuja. Maha alkaa painaa jo aika lailla, joten eihän tämä nyt mikään yllätys ole. Pari viime yötä olen nukkunut tosi huonosti, vähän väliä joutuu muuttamaan asentoa. Ja niitä mukavia asentoja ei enää montaa ole. Viime yönä nukahdin kunnolla vasta joskus kolmen jälkeen. Kuuden aikaan olisi tehnyt mieli jäädä nukkumaan. Toissa yö meni samalla lailla. Toissa yönä tosin innostuin "leikkimään" pikkuisen kanssa. Olin juuri löytänyt hyvän asennon, kun pikkuinen innostui potkimaan. Aloin sitten tökkimään takaisin, ja saatiinkin jonkinlainen hippa aikaiseksi. Onneksi sitten molemmat väsähdettiin.

Olen miettinyt, pitäisikö siirtyä nukkumaan työhuoneeseen, saisi mies paremmin nukuttua. Vessassa joudun käymään melkein joka yö, ja vaikka yritän liikkua hiljaa, niin yleensä onnistun miehen herättämään. Samoin jatkuva kääntyilyni pitää myös miestä hereillä. Toisaalta viime yönä vihdoin nukahdin hassuun asentoon mieheeni nojaten. Onneksi hänkin sai nukuttua huolimatta tyynyn roolistaan.

Tämä mahan kanssa eläminen alkaisi jo riittää. Mutta pari kuukautta vielä siihen laskettuun aikaan. Ei haittaa, vaikka ei joutuisi niin pitkään odottamaan!