Kuten aikaisemmin olen vaikeroinut, en oikein osaa suhtautua tähän synnytykseen kovin tyynesti. Ajatus kammottaa, pelottaa, kauhistuttaa ja itkettää vuorotellen.

Eräänä iltana kävin kirjastossa, ja selailin erästä kyseiseen tapahtumaan liittyvää kirjaa. Siellä oli myös kuvia synnytyksestä, siis siitä hetkestä, kun se baby sieltä jalkovälistä putkahtaa ulos. Itku meinasi tulla, kun niitä kuvia katselin. En lainannut kirjaa kotiin.

Eilisiltana taas katselin Kätilöitä, ja siinä näytettiin synnytystä, jossa vauva oli perätilassa. Se synnytys näytti kamalalta. Samassa ohjelmassa näytettiin myös keisarileikkausta, ja se nainen, joka leikattiin vaikutti jotenkin niin reippaalta ja odottavalta, ja vaan oli siinä, ja kas! Vauvelit (joita oli kolme) putkahtivat maailmaan. Leikkaus siis alkaa vaikuttaa kamalan hyvältä vaihtoehdolta. Toki tiedetään, tiedetään, riskejä on siinäkin, mutta oikeasti. Mitkä ne niin vakavat riskit on verrattuna "tavalliseen" synnytykseen?! Eikö tavan synnytyksessä ole riskejä, jos vaikka vauva on kovin iso tai just perätilassa? Hirmuisesti rummutetaan siitä luonnollisuudesta synnytyksessä, mutta onko siinä oikeasti mitään luonnollista, kun kuitenkin pötkötetään kliinisesti synnytyssalissa todennäköisesti johonkin letkuihin kytkettynä. Ja en kyllä voi tajuta, miten paljon parempia esim. tikit on persauksessa kuin mahassa.

Tarvii tunnustaa, että mulla on muutama vähän karumpi kokemus synnytyksistä lähipiirissä, joten ehkä mun kammoni perustuu osin siihen. Erään tuttavani vaimo yritti reilun vuorokauden pusertaa vauvaa luonnollisesti ulos, ei onnistunut, joten leikattiin. Tuntuu aika mielettömältä sekin. Toki voisihan käydä niinkin, että se synnytys sujuisi helposti ja nopeasti, mutta kun tämä mun raskaus on ollut näinkin helppo, niin voiko enää synnytys olla?!? Vähintään vauvalla on varmaan puoli vuotta kestävä koliikki.

Olen ymmärtänyt, että ainakin joissain sairaaloissa yritetään väkisin tuputtaa tuota luonnollisen synnytyksen ylivertaisuutta, vaikka tilanne olisi hankalakin. Ihmetyttää, että jos Suomessa se tosiaan on niin riskialtista touhua, niin minkä takia muualla maailmassa kuitenkin uskaltaudutaan leikkaukseen niin paljon useammin. Luulisi että jenkeissäkin, kun tuo syytteensaamis-kynnys on kohtalaisen paljon todennäköisempää kuin meillä, ei uskallettaisi tehdä yhtään leikkausta, jos se on niin riskialtista.

Äh, en tiedä, ehkä tästä rohkaistun jotenkin. Synkkää vaan on se, että vaikka en missään tapauksessa halua mitään huonoa vauvalle, niin joinain päivinä toivon, että baby olisi niin iso, että synnytykseen ei vaan ryhdyttäisi tai sitten se olisi juuri pää ylöspäin, jos vaikka sen verukkeella sitten. Mutta ei, vauveli kelluu iloisesti pää alaspäin ja on ainakin vielä ihan normaalikokoinen. Tietenkään ei se leikkauskaan kiehdo ollenkaan, mutta silloin ainakin tietäisi, että homma on ohi kohtuullisessa ajassa.