Alkuviikosta podin ihan käsittämättömiä selkäkipuja. Ne oli sen verran kovia, että soittelin jo terveydenhoitajalle ja kyselin, kuinka paljon panadolia voi turvallisesti naamaan mättää. No, keskusteltiin tuosta kivusta,  ja päätettiin vaihtaa ensi maanantain neuvola-aika lääkäriajaksi. Öisin uni ei tullut, kun hyvää asentoa ei tahtonut löytää, samoin sängystä ylös nouseminen oli parkumisen aihe. Hengittäminen oli tosi hankalaa, koska aina kun veti oikein syvään henkeä, tuntui, että keuhkoille ei vaan ollut tilaa tuolla selän puolella.

Yritin hoivailla selkääni lämpimällä viljapussilla ja mies hieroi alaselkää kyllästymiseen saakka. Se lääkäriaika siis myös varattiin ja terveydenhoitaja mietti, että jäisin sairauslomalle, koska istuminen (ja varsinkin koko päivä työpöydän ääressä) oli ihan kamalan hankalaa. Ainoa kohtuullisen siedettävä asento oli jonkinlaisen puolimakaava asento lähes kyljellään, mutta hiukan takakenossa. Päätin yrittää jaksaa töissä tämän viikon loppuun saakka panadolin ja viljapussin voimalla. Ja kas! Ihmeparaneminen tapahtui. Toki selkä on edelleen jäykkä ja lihakset aika jumissa, mutta pahin kipu meni menojaan. Unikin maistuu taas entiseen malliin ja mies saa nukkua rauhassa ilman että tarvitsee olla ihmistyynynä.

Nyt tässä pohdin, että pitäisikö mun vaihtaa tuo lääkäriaika takaisin tavalliseksi neuvola-ajaksi vai menisinkö valittamaan lääkärille selkää, joka itse asiassa ei enää vaivaa. Jos nyt perun sen ajan, niin aivan varmasti selkä jämähtää uudelleen. Toisaalta taas jos pidän ajan, niin olen valmis taipumaan vaikka minkälaiseen jooga-asentoon maanantaiaamuna. Hankalaa, hankalaa...