Ja edelleen kaikki kunnossa. Paino ei ollut noussut mitenkään huomattavasti, turvotusta ei ole (eli siis tarpeen vaatiessa sormukset saa suht sulavasti paiskattua nurkkaan ;) Onneksi ei ole tarvetta ollut... Mutta siis JOS, heh!), verenpaine on kuulemma suorastaan erinomainen 110/74. Joten mitäpä tässä, hyvä, että menee hyvin! Pohdiskelin jo, että voisinko vielä mennä suorittamaan työpaikan kuntosuorituksen, eli siis hölkkäämään Cooperin testin. Terveydenhoitaja vähän mulle silmiään pyöritteli, mutta lupasi sitten, että mene vaan jos siltä tuntuu. Mutta jos alkaa supistamaan, niin pitää heti lopettaa. Pitää vielä vähän miettiä... Mikään pakkohan mun ei sitä olisi juosta, mutta pieni masokisti taas nostaa päätään tuolla takaraivossa.

Toinen juttu, mitä olen miettinyt, on se, että kun mun äitiysloma alkaa ensi viikon lauantaina, niin olisikohan mun mahdollista jatkaa vielä vaikka viikon pidempään töissä. Ainakin toistaiseksi olo on ollut sen verran hyvä, että voisin hyvin jatkaa. Mies tosin ehdotti, että mitäpä jos sen sijaan vaikka remontoisin vessan. Se on ollut suunnitelmissa noin 2 vuotta, ilman että homma olisi mitenkään edistynyt. Ehkäpä kuitenkin jätän sen homman ammattilaisille. Mutta makkarin ja keittiön seinät kuulemma saisin maalata. Kenties teenkin sen. Mä tarvin jotain mielekästä puuhasteltavaa. Toki pitää pikkuisen vaatteita pestä ja muutenkin tavaroita järjestellä, mutta tuskin saan siihen puuhaan kovin montaa päivää kulumaan. Onneksi kalenterissa on kaikenlaista puuhaa, niin että kyllä kai sitä tekemistä keksii. Ehkä sitten leivon pakastimen täyteen pullaa, eikös se ole yksi näitä pesänrakennuspuuhia, joita voisi tehdä?!? Tai sitten aloitan jouluvalmistelut TODELLA ajoissa...