V O I  K E T T U!!!

Pikkuneidillä on näin kolmannella luokalla alkanut "ihastuttava" nokkahuilun soitto. Ja koska kyseessähän on mitä ihanaäänisin soitin, niin ope ilahduttaa vanhempia ja meitä muita musisoinnista "nauttimaan" pääseviä kotiläksyillä. Siispä siis, neiti tuli koulusta kotiin, ja alkoi ensimmäiseksi rääkkäämään kyseistä soitinta. Sitten nokkelana tyttönä kysyy multa, että "menikö oikein?" Ilmoitin, että mä en tunne nuotteja, enkä tiedä, mitä teidän pitäsi soittaa, niin en oikein osaa sanoa. Vastaus: "Mä voin soittaa sulle tän uudelleen." ARGHHH!!! Oli pakko sanoa, että mitäpä jos soittaisit illalla isällesi, hän kun on musikaalisempi kuin minä...

Huuliharppu meillä on jo "kadonnut" jonnekin. Samoin pikkuneidin tädille oli pakko sanoa jyrkkä ei, kun ehdotti, että ostaisi  neidille kitaran joululahjaksi. Olen varmaan ikävä lastenvihaaja, kun näin vaikeutan (kenties) tulevan artistin uraa, mutta ei voi mitään. Se että mä joskus virittelen äänijänteitäni SingStarin kanssa on NIIN eri juttu. Yleensä ennen tätä tapahtumaa kuuntelijat on hoidettu ainakin jossain määrin oikeustoimikelvottomaan tilaan, ja näin ollen olen vastuuvapaa...

Olenko muuten kertonut, että vastapäisessä kerrostalossa joku soittaa jotain puhallinsoitinta (siis ei nokkahuilua), tuubaa tai joitain... Eikä muuten ole kovin edistynyt opiskelija. Se kuuluu meillekin, ainakin jos keittiön ikkuna on auki. Ja se talo ei ole ihan meidän talon vieressä. Sääliksi käy muita asukkaita.