Täällä taas raportoimassa...

Mä mietiskelin vähän samaa kuin Jemma tuosta pikkuneidin mahataudista. Tosin illalla kun juteltiin, niin neiti kertoi, että aika monella luokkalaisella on ollut mahatauti, joten sen perusteella taitaa olla ihan vaan kipeä. Ja en tuohon koulukiusaukseen oikein usko, mutta luulenpa, että tuo kun iskä on pitkästä aikaa leirillä, niin se voi vähän vaikuttaakin. Ainakin illalla mulle mainitsi, että iskää oli jo ikävä. Itse kullakin ;) Tietenkin tämä meikäläisen odotuskin voi vähän neitiä mietityttää. Tänä aamuna yritin kovasti neidiltä kysellä, että onko sellainen olo, että pitäisi jäädä kotiin. Kova into oli kuitenkin jo kouluun mennä, joten sen perusteella mietiskelin, että jos se jostain kiusaamisesta johtuisi, niin kai hän sitten mielummin jäisi himaan. No, kouluun piti siis päästä ja tämä päivä menikin ihan mukavasti, joten ehkä se siitä taudista vihdoin. Ja edelleenkin olen itse saanut taudin vältettyä, niin kaikki on ihan kunnossa siltä osin.

Tänään sain vihdoin ne krookukset maahan, piti laittaa jo eilen, mutta laiskotus yllätti iltapäivästä. Olikin  projekti. Ensin piti vähän kitkeä rikkaruohoja ja vanhoja kukkia pois, sitten vähän käännellä maata ja vihdoin tökkiä ne sipulit sinne maahan. Se olikin mahan kanssa haasteellisempaa kuin ajattelinkaan. Tuli Lindan kyykkyviulu-asento tutuksi, jalat levälleen ja maha sinne jalkojen väliin pois tieltä. Meidän etupihan editse menee kävelytie, ja siihen etupihalle niitä sipuleita tökin, joten muutama mummeli vähän pitkään sitä mun ähellystä seurasi. No, olihan ohjelmaa niillekin ;) Mutta maassa ovat. Toivottavasti myös keväällä muistavat kukkia.

Hehhee Sussu, arvaa vaan odottelenko jo kiihkolla homejuustoja, punkkua ja SingStaria! On kuin joulua odottaisi ;) Niistä vaatteista sen verran, että olen miettinyt, että ei sillä ole väliä, minkä värisiin vaatteisiin meidän rinsessa (ellei sitten muutu matkalla rinssiksi) pukeutuu. Olen pääsääntöisesti ostellut aika neutraaleja kamoja, kaverin vaatteet on suurimmalta osalta harmaita. Jos ei tykkää, niin reklamaatio kirjallisena. Luulenpa, että se vaatteiden valinta tulee kyllä tutuksi myöhemmin. Ihme kyllä, tuo isompi neiti edelleen suostuu pukeutumaan mun valitsemiin vaatteisiin. Toki hän on hyvin selväksi tehnyt, että vaaleanpunaisia ei tarvi ostella.

Kantoliinasta en oikein tiedä, tuo mies kun totesi, että mitään hippiliinoja ei meille tule... Mutta katsotaan nyt. Mäkin taisin joskus todeta, ettei vauvoja meille tule. Niin se maailma muuttuu...

Huomenna saan vihdoin miehen kotiin. Ihanaa saada juttukaveri illoiksi! Ei ole oikein viitsinyt minnekään lähteä tuon neidin kanssa, kun ei tuota oksutautia välttämättä halua jakaa ympäriinsä. Joten onkin jo ikävä aikuista seuraa. Vaikka tähän onkin aika lailla tottunut, että mies on silloin tällöin poissa, niin juuri nyt se on kyllä tuntunut harvinaisen kurjalta ja tylsältä. Olen kuulostellut ihan urakalla mahan "toimintaa", monellakin tapaa ja jännittänyt, että iskeekö herra Murphy tässä viikon aikana. No, vielähän se ehtii, mutta ehkei kuitenkaan sentään. Toisaalta pitääpä olla varovainen, mitä tässä lausuu...

Mukavaa perjantaita itse kullekin!