Viime perjantaina luulimme miehen kanssa yhteisen hetkemme koittaneen... Kuinka väärässä ihminen voi ollakaan.

Isompi neiti oli perjantaina hieman kuumeessa ja sen takia väsynyt, joten hän päätti mennä jo aikaisin sänkyyn, oli jo seitsemän jälkeen köllöttelemässä. Myös nuorempi neitokainen nukkui autuaana sohvalla. Todettiin miehen kanssa, että vau, onpa rauhallista. Mä pohdin ääneen, että voi kun nyt olisi varastossa skumppaa, niin olisipa ihana rauha sitä nautiskella kahdestaan ja vähän ehkä fiilistellä romanttisesti kynttilänvalossa. Meillä on alko tuossa parinsadan metrin päässä, ja mies loikkasi välittömästi ylös "oota mä käyn hakemassa."

No, mies lähti hakemaan mustaa pulloa, ja päätin sitten, että mitäpä jos vähän laittaisin pikaisesti hiuksia ja jotain nätimpää kuin verkkarit ja fleecen päälle. Siis yläkertaan makkariin vaihtamaan vaatteita... Kuulostelin matkalla, että hiljaista on... Vaatteiden pikainen vaihto, ja ajatus, että pikkuisen vielä huulikiiltoa. Kylppäriin kuulostelin, että ei kai alkanut ähellys alakerrassa. Takaisin alakertaan, ja kyllä. Vomppis oli siellä ERITTÄIN hereillä. Yritin hissukseen laittaa tuttia suuhun ja vähennellä valoja, josko nukkumatti tulisi takaisin, mutta aivan turhaan... Mies palasi ulkoa ja totesi myös tilanteen. Pikainen johtopäätös, mies menee vaihtamaan vaipat, mä lämmitän pullollisen herkullista äiskän maitoa (pullosta saa nopsempaan juotua, uni tulee joskus pikkuisella helpommin siten...).

Puhtaat vaipat pikkuiselle, mukava yöpuku, kääriminen pehmeään lämpöiseen peittoon, skumppa kylmään, vauvelille ihanaa lämmintä maitoa, hämärä valaistus. Ja vauva hereillä! Täysin, todella. Uni ei voisi olla kauempana! Hyssyttelyä, kävelyä vauvelin kanssa tuonne yhteentoista saakka (eli useampi tunti tosiaan). Vihdoin vauva nukahtaa. Aah, jos nyt sitä rauhaa sitten. Menee varmaan viisi minuuttia, ja isompi neiti valuu alakertaan... "Mulla on tosi paha, saanko lääkettä ja vettä." No, tottahan toki, isommalle vettä ja kuumelääkettä. Ja saman tien neiti painuu vessaan oksentamaan... Siispä vadin kaivamista esiin, patjan siirtäminen lattialle (neidillä on parvisänky, ja on todettu että mahdollisessa mahataudissa patja on parempi laskea maahan), vakuuttelua, että koita nukkua, kyllä se siitä sitten...

No, romantiikkaa oli siis ilta tulvillaan?! Skumppakin tuli juotua siinä jossain välissä, tosin ehkä hiukan eri tunnelmissa kuin alunperin oli tarkoitus. Ehkä sitten joskus yritämme uudelleen...