Huoh, mihin se Joulu taas livahti?!?

Aattona oltiin ihan kotosalla tuonne iltapäivään saakka, tehtiin ihan perusjuttuja, eli minä keitin joulupuuron maidon hellalle, aiheuttaen uskomattoman sotkun, siivoilin sitä (ja kiroilin pienesti), syötiin se puuro (joka yllättäen kattilan laitojen yli kiehumisesta huolimatta onnistui ihan hyvin), mä sain mantelin ja sen kunniaksi pöydänsiivousvuoron (ja varmaan olisin saanut mantelista huolimatta) jne...

Iltapäivällä kasattiin kamat autoon ja ajeltiin ensin hautausmaalle viemään kynttilöitä ja siitä mun vanhemmille jouluaaton viettoon. Käytiin pihasaunassa miehen kanssa kahdestaan, olipa ihana olla saunassa ihan rauhassa, kun pikku-H:ta hoiti innokkaat isovanhemmat ja isompi neiti halusi jäädä katselemaan piirrettyjä. Mahtavaa. Saunan jälkeen syötiin itsemme tärviölle ja sen jälkeen pukki kävi tontun kanssa kylässä. Eli tarkemmin sanoen isäni sohelsi pukkipuvussa isompi neiti apunaan... Henriikka katseli touhua silmät suurina, mutta ei kuitenkaan säikähtänyt lahjasähellystä, isin sylissä oli hyvä katsella touhua. Ja lahjoja tuli molemmille lapsille ihan kiitettävä määrä, ilmeisesti kuitenkin on oltu kilttinä, vaikka itse olisin välillä vähän eri mieltä... Henriikka sai ison kasan vaatteita, josta äiskä on erityisesti tyytyväinen. Lisäksi kummit olivat muistaneet pehmokirjalla, jota on jo lutkutettu hartaasti monelta sivulta. Myös isosiskon ostama pehmokoira on mukava, se on kiva heittää sohvalta alas, ja saada äiskä jumppaamaan. Itse olen näköjään myös ollut kilttinä, sain kauniit korvakorut, kirjan, suklaata tietenkin sekä lahjakortin kampaaja/kauneushoitolaan. Siitä olen ihan tohkeissani, odotan pääseväni hierontaan... Kun vielä saisi tilattua sen ajan... Lisäksi saatiin miehen kanssa yhteiseksi lahjaksi SingStar SuomiRock, joka tuli kokeiltua heti joulupäivänä.

Joulupäivänä tosiaan tuli ystäväpariskunta kyläilemään, heidän kanssaan tuli turistua pitkään ja laulettua singstaria. Vallan hulvatonta. Tapanina käytiin vielä minun vanhemmillani ja lauantaina tuli miehen isä kylään. Lähti eilisaamuna ajamaan takaisin kohti pohjoista, joten sitä joulun sohvalla lojumisaikaa on ollut vasta eilen. Onneksi miehellä on vielä reilu viikko lomaa jäljellä, joten voi arkenakin ottaa vähän rennommin, kun voi nakittaa miehen vaipan vaihtoon ;)

Pikku-Henriikka on ollut muutaman päivän elämänsä ensimmäisessä nuhassa. Pikkuisen on ollut pienellä myös lämpöä, mutta ei onneksi hälyttävästi, ei ole tarvinnut lääkäriin lähteä. Huono juttu tuossa nenun tukkoisuudessa on se, että pikkuneiti ei ole suostunut imemään ollenkaan. Olen jo muutenkin joutunut antamaan pullosta lisämaitoa, mutta siitä huolimatta tähän saakka on myös imeminen sujunut.  Nyt neiti ei tehnyt rinnalla muuta kuin karjui pää punaisena. Oli pakko antaa vaan pullomaitoa. Vihdoin viime yönä suostui pikkuisen imemään, tänään sitten soittelin neuvolaan, että mitä tehdä. No, eipä auta kuin jatkaa lypsyhommia ja toivoa, että neiti vielä nuhan jälkeen muistaa niiden maman hinkkien (tämän hetkisen) tarkoituksen. Saa nähdä, miten käy... Kuulemma yleistä nuhassa, että silloin ei imetys oikein luonnistu, mutta kurja hommahan tämä on, jos tämä tähän jää. Mutta kai se pääasia kuitenkin on, että pikkuinen saa jollain tapaa mahansa täyteen, varsinkin nyt. Katsotaan sitten uudemman kerran muutaman päivän päästä.

Muutaman päivän päästä vaihtuu vuosikin... On se hurjaa, vastahan me vuosi sitten mietittiin, että pitäisikö sitä vauvaa yrittää... Nyt sitten elellään pikkuneidin kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin... O-ou!