Viikko se tosiaan lähenee taas loppuaan, jälleen...

Tiistaina mulla oli vanhempain valmennusryhmän äiti-lapsi-tapaaminen. Olipa mukava nähdä muidenkin samassa ryhmässä olleiden "lopputuloksia" ja muutenkin jorista ihan "mutsi-soopaa" ilman, että tarvii miettiä, että mitähän tuon vastapuolen mielessä liikkuu, kun tohkeissaan selittää kuola/kakka-tarinoita. Itsehän en niitä voinut käsittää ollenkaan, ennen Henriikan syntymää. Nyt kyllä tajuan. Elämä on sitä. Kuolaa ja kakkaa. Ja tietenkin herttaisia hymyjä ja muuta, mutta eihän tässä nyt sosiaalinen elämä ihan hirveästi kukoista!

Ensi viikonloppuna juhlimme miehen kanssa nelivuotiskihlajaispäivää. Tai oikeammin tarkka päivä on vasta ensi viikolla. Isompi neiti lähtee partioleirille perjantaina ja palaa vasta sunnuntaina. Ajateltiin, että mentäiskö nyt sitten leffaan ja syömään. Hääpäiväähän oli tarkoitus viettää samalla lailla, mutta ehdittiin vaan leffaan, sitten tuli lähtö äitiyspolille... Kysyin meidän äiskältä, että viitsisikö hän ja vaari katsoa Henriikkaa muutaman tunnin lauantaina. No sehän sopi tietenkin, ja ehdottelin, että haetaan neiti sitten kotiin. No, mummo oli kantapäät tanakasti maassa heti; "antaa pienen rauhassa nukkua täällä, ei sitä niin myöhään (n. ehkä iltakahdeksalta, jolloin neiti ei koskaan nuku) enää kannata lähteä kotiin ajamaan. Just, että silleen... No, oikeasti olen tyytyväinen, että isovanhemmat haluaa olla pikkuneidin kanssa aktiivisesti. Ja kun meiltä se imetyskin loppui, niin sekin helpottaa kyläilyä.

Henriikkainen vietti tiistaina elämänsä ensimmäisiä nimipäiviä. Tokihan piti leipoa pientä ja kahvit keittää mummolle, vaari kun ei päässyt "juhlimaan". Henriikka sai nimpparilahjaksi hienon helistimen ja ruokalapun. Lisäksi nokkamukin, jota ei ihan vielä tarvita, mutta ehkä jo muutaman kuukauden päästä. Postikin toi muutaman nimpparikortin, ja niitä oli kiva katsella ja vähän maistella tietenkin. Tätä nykyä kun ihan jokainen tavara pitää ainakin yrittää laittaa suuhun. Mukaanlukien äiskän ja iskän sormet, paitojen kaulukset ja kaulakorut...

Nyt tytteli heräsi tähän aamuun, joten pitääpä mennä katsomaan, josko olisi aamumaidon aika. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!