Vuosi sitten oli jännä päivä. Töiden jälkeen käytiin apteekissa miehen kanssa ja ostettiin raskaustesti. Odotettiin, että isompi neiti menee nukkumaan, ja sitten tehtiin se testi. Ja kyllä, kaksi viivaa siinä oli. Huh, kylläpä oltiin tutinoissa silloin. Silloin tiedettiin ekan kerran vompatista, josta tuli vompattiina, josta tuli Henriikka. Nyt ei pysty enää edes kuvittelemaan elämää ilman Henriikkaa, joka on nyt vallannut äidin ja isin sängyn, hyvin tuntuu uni maittavan.

Henriikka täyttää tänään neljä kuukautta (tarkemmin viitisentoista minuuttia sitten). Eilen käytiin neuvolassa, ja oli ilo taas lukea positiivisia sanoja neuvolakortista; valloittava hymytyttö, asiat kunnossa. Pituutta on kertynyt 63,5 senttiä ja painoa 6660 grammaa. Ei siis mikään ihan köykäinen tyttö. Saatiin lupa aloitella vähitellen kiinteiden maistelua, aloitettiin perunasoseella kokeilut. Alla muutama kuva yrityksestä...

Kuten neidin ilme kertoo, peruna oli outo juttu kiinteässä muodossa, vaikka sitä vellinä on jo jonkin aikaa syötykin. Suurin osa ruoasta taisi päätyä isin paidalle tai ruokalapulle, mutta ilmeisesti jotain meni alaskin. Tänään kokeillaan hiukan uudelleen.

Henriikka-neitokainen aiheutti äidille myös melkoisia sydämentykytyksiä toissapäivänä. Neitokainen kun on nyt oppinut paremmin tuon kääntymisen taidon... Sehän onnistui pari kertaa tammikuun alussa, mutta sen jälkeen taito on hiukan ollut ruosteessa. Mutta toissa päivänä neito heräsi päiväuniltaan, oltiin oltu kävelyllä, ja sen jälkeen pikkuinen jatkoi uniaan. Riisuin hänet sitten kun hän heräsi ja jätin noin viideksi sekunniksi yksin sohvalle laittaakseni haalarin naulakkoon. No, siinä oli tasan viisi sekuntia liikaa, kääntyessäni takaisin tyttöön päin, ei häntä näkynyt sohvalla. Neito makasi lattialla, oli jotenkin onnistunut valahtamaan sieltä alas! Mikään muksausta en kuullut, joten ilmeisesti aika pehmeästi oli laskeutunut, mutta säikähdin ihan tolkuttomasti. Nappasin tytön syliini ja sitten alkoi parku, jota ei kyllä kestänyt kuin hetken. Tarkistin neidin päällisin puolin, pieni punainen painauma oli takaraivolla (sekin paljastui myöhemmin hatun painaumaksi), mutta vaurioita ei onneksi näkynyt. Soitin tietenkin terkkariin ja kysyin, että tarviiko neiti tuoda näytille, mutta se ei ollut tarpeen. Sain tietenkin ohjeet tarkkailla neitokaista illan ajan, ja tuoda paikalle heti, jos tyttö on unelias tai oksentelee. No, kumpaakaan ei ollut, joten säikähdyksellä selvittiin. Ja äiskä oppi taas, että silmät on oltava selässäkin tai vähintäänkin Henriikka maantasolla.

Henriikka tosiaan pyörii jo kovasti ja hänet löytää milloin mistäkin päästä sänkyä ja milloin millaisestakin asennosta. Äsken hain tytön (nyt on leikkimatolla lattialla...) meidän sängystä, oli taas onnistunut hilaamaan itsensä jotenkin seinää vasten. No, se ei haittaa, toinen puoli, siis se lattian puoli, sängystä on varustettu peitto- ja tyynybarrikadein.

Neitokainen on siis elämänsä vireessä, itse olen ollut jotenkin vähän alamaissa viime aikoina. En oikein edes tiedä miksi. Kenties liikaa aikaa neljän seinän sisällä?!? Kaipaisin kovasti jotain mielekästä puuhasteltavaa vaihteluksi vaipanvaihdolle ja pyykinpesulle, kun vain keksisi mitä... Suuri saamattomuus vaivaa, se ärsyttää lujasti!

Mua vaivaa myös jo nyt tuleva kesä, mun äitiyslomahan loppuu heinäkuun puolessa välissä. Mies haluaa pitää isäkuukauden, mikä on mun mielestä hieno juttu, joten se tarkoittaa sitä, että käytännössä heinäkuun alusta pitäisi palata töihin. Asuntolaina pitää huolen siitä, että rahaa olisi tultava säännöllisesti, mutta en haluaisi vielä viedä Henriikkaa hoitoon vielä elokuussa. Olisin mielelläni hänen kanssaan kotona vaikkapa vielä vuoden loppuun. Pitäisi siis keksiä jotain tekemistä, mitä voisi tehdä joko kotoa käsin tai sitten ilta/viikonlopputöitä. Virkaani en kyllä pois anna, mutta jotain pitäisi keksiä. Jos menisin vakiduuniini, niin päivät venyisivät kyllä ihan liian pitkiksi Henriikalle, kotoa lähtö jo joskus seitsemän jälkeen ja kotiin vasta ennen viittä. Ei kiitos! Ideoita otetaan vastaan. Kenties lähden Alohomoran tapaan jakamaan aamulehtiä (oon ihan vakavissani miettinyt tätä). Mutta jaksaisinko sitä edes sitä puolta vuotta?!? Lottovoitto otetaan ilolla vastaan...

Nyt mennään Henriikan kanssa aamuvellille, mukavaa päivää itse kullekin.