Tuntuu, ettei nykyisin ehdi kirjoittaa enää ollenkaan... Vaiko laiskuusko vaan on syynä?!? Tiedä häntä sitten...

Henriikka-neiti pitää kyllä äiskää tehokkaan kiireisinä. Neiti-H oppi tällä viikolla konttaamaan, ja sehän onkin nopea tapa liikkua. Muutaman viime viikon aikana Henkka on kyllä hakenut hyvin konttaus-asennon ja muutama konttausliikekin sieltä on välillä tullut kuin vahingossa, mutta sitten kun eteneminen on alkanut vaatia vauhtia, niin neiti on siirtynyt mittarimato-etenemiseen. Nyt viime päivinä konttaus on alkanut sujua, ja pikkuista mittarimatoa ei ole enää näkynyt... Toinen suuri juttu, mikä on opittu, on seisominen tukea vasten. Ensimmäinen "ylösnousemus" tapahtui viime viikolla, ja tällä viikolla ei muuta maltettaisi tehdäkään kuin seisoa. Muksahduksia sattuu vähän väliä ja neitiä joutuu lohduttelemaan, mutta ei se kuitenkaan toimintaa hidasta. Vaikka äsken teki kipeää, niin kohta pitää jo kokeilla uudestaan. Öisin hän ei sentään ole kiipeillyt sängyssään, mutta päiväunien jälkeen kyllä.

Äsken laitoin Henriikkaa aamupäiväunille, ja se olikin työn ja tuskan takana. Vaikka neidin silmät meinasivat painua väkisin kiinni, ja jalat olivat ihan ylikypsää makaroonia, kun väsytti niin, niin väkisin piti sängyssä  kiivetä ylös. Vihdoin onneksi uni tuli ja pelasi sekä tytön että äidin hetkeksi.

Henriikan yöunetkin on viimein tasaantuneet. Pääsiäisen tienoillahan meillä kukuttiin monta kertää yössä, mutta nyt viime viikkoina pikkuinen on käynyt nukkumaan pääsääntöisesti kahdeksan aikoihin. Jossain vaiheessa yötä tarvitaan pieni maito/velli-tankkaus tai ainakin tutin laittoa. Aamuvarhaisella sitten herätään ja tässä vaiheessa päivää nukutaan jo pienet aamupäiväpäikkärit. Aamuvarhaisella tarkoitan kuutta - joskus jopa aikaisempaa, välillä unta riittää ihan seitsemään saakka. Raivostuttavan aikaista, mutta toisaalta parempi sekin kuin kahdeksan kertaa yössä hyppääminen. Tilanne siis sinänsä on ihan hyvä. Oikeastaan mä pidän kovasti siitä, että herään aikaisin ja päivää tavallaan on enemmän käytettävissä, se nouseminen on vaan vaikea paikka. Mutta kun sitten saa kahvimukin käteen, niin kyllä se aamukin siitä alkaa. Tai kun hakee aamulehden, sekin herättää mukavasti.

Mitäpäs tässä muuta?!? Henriikan eka ulkomaan reissu, siis sinne Tallinnaan sujui mukavasti. Neitokainen käyttäytyi hienosti ja hurmasi muita bussimatkustajia hymyilemällä ja juttelemalla kovasti. Sen muutaman tunnin mitä oltiin Tallinnassa, neiti nukkui vaunuissaan melkein kokonaan. Reissu meni siis ihan mukavasti!

Mutta tässäpä suurelta osin kuulumiset tällä kertaa, ei muuta kuin oikein mukavaa vappua kaikille!!