Onpas toukokuukin jo ehtinyt pitkälle. Olen muutaman kerran aloittanut kirjoittamaan uutta päivitystä, mutta aina se on jäänyt kesken, yleensä yhden pikkuneidin toimesta Hymy

Eilen pääsin viettämään ekaa äitienpäivää äitinä. Tuon miehen neitokaisen toimesta olen sitä kyllä viettänyt aikaisemminkin, mutta jollain tapaa tämä kyllä tuntui erilaiselta.

Illalla sain jo isommalta neidiltä ohjeet, että en saa herätä huomenna ensimmäisenä. Mies nousikin Henriikan kanssa ennen seitsemää ja jätti mut köllöttelemään sänkyyn, ihme kyllä nukahdin! Tosin vain hetkeksi, ja aloin jo tuskastua, että kuinka kauan täällä sängyssä pitää lojua, ennenkuin voi nousta ylös. Onneksi pikapuoliin tulivat herättelemään kuohuviinilasillisen ja lahjojen kera! Isompi neiti oli askarrellut kortin ja kaulakorun, ja sitten sain lisäksi sukat (mies marmattaa mulle aina, kun kuulemma kävelen koko ajan risoissa sukissa, asiassa on totuuspohjaa kyllä...), ihanat viinilasit, joita olin kaupassa ihaillut ja saunatyynyn, josta olen haaveillut jo pitkään! Ai niin ja isompi neiti jalomielisesti vielä suostui leikkimään pikku-siskon kanssa, niin että saatiin kerrankin lukea sanomalehti ja juoda kahvit melkoisen rauhassa. Siis enemmän lahjoja kuin osasin odottaakaan! Mutta kuitenkin kaikista suurin lahja taisi tulla jo viime lokakuussa, ilman sitä eilinen ei olisi tuntunut samalta kuin nyt.

Pikku-H on viime aikoina alkanut osoittaa melkoisia riiviön piirteitä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Neidin "suosikki-riiviöintiä" on työhuoneen roskiksen kaataminen ja roskien levittely ympäriinsä. Neiti oikein kyttää sopivaa tilaisuutta hilata itsensä roskikselle. Oman nimensä ja ei-sanan Henriikka ymmärtää oikein hyvin, mutta silti joka päivä pitää useaan otteeseen kokeilla onneaan. Yleensä neiti on pakko nostaa roskikselta pois, ja se aiheutta melkoista protestointia! Ja kohta taas yritetään uudestaan.

Myös keittiön roskis on suuren kiinnostuksen kohteena, samoin kun avaa tiskikoneen luukun, niin sen luo neiti hilaa itsensä välittömästi. Tosi hauskaa juu... Muutamana päivänä neiti on keksinyt, miten portaita noustaan ylös. Meillä on kyllä portaiden alapäässä portti, mutta ihan aina sitä ei muista sulkea. Välillä neiti on löytynyt äheltämästä jo toiselta portaalta, vaarallista touhua...

Liikkumisen neitokainen siis oppi varhain. Istuminen sujuu myös nykyisin aika hyvin. Sängyssä likka myös "kävelee" tuen varassa, joten huhhuh, taitaa tulla villi kesä! Isi pysyy kiireisenä isäkuukautensa. Mies ei vaan meinaa aina tajuta, kuinka nopeasti tuo neiti konttaa paikasta toiseen. No, muksahdukset aina opettaa, molempia!

Jahas, neiti heräsi päikkäreiltä, pitää taas lopettaa raportointi. Mukavaa viikkoa kamut!