Ystäväiseni, vaikkakin helteet taisi ainakin täältä jo lähteä muualle.

Lomalta on palattu, ja piti siitä jo aikaisemmin kirjoitella, mutta asuntoasiat ovat nyt vieneet rajusti huomiota... Asiat tuntuvat järjestyvän sillä saralla!

Mutta mennään ensin Maltalle! Mielenkiintoinen maa, kauheasti nähtävää, josta suurin osa jäi joko näkemättä tai seuraavaan kertaan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja Pikku-Henriikka oli suosittu nappisilmä ihmisten keskuudessa.

Lentomatkat sujuivat pikkuisen kanssa yllättävän hyvin, neidille ei ilmeisestikään laskut tai nousut tehneet pahaa. Menomatkalla annoin pienen imeä pullosta maitoa, ja ei hän tainnut tajutakaan, kun oltiin jo ilmassa. Meillä oli uusi lelu Henriikalle, jonka sai käsiinsä ekan kerran vasta koneessa, mutta eipä se niin kiinnostava ollutkaan. Äiskän (tyhjää) muovista viinipulloa oli paljon kivempi pyöritellä käsissä, ja muutenkin tyttö liikkui sujuvasti äiskältä iskälle ja mummolle sekä vaarille. Välillä neiti otti päiväunet mummon sylissä, sitten taas jaksettiin ihmetellä ympäristöä.

Kotimatkalle lähtiessä neiti ehti nukahtaa ennen koneen nousua ja nukkui reippaat tunnin päikkärit sylissä. Loppulennolla kotiin alkoi jo vähän väsyttää, kun iltayhdeksältä laskeuduttiin, mutta suurempia kitinöitä ei sekään aiheuttanut. Velliä pullosta laskun ajan, hienosti meni.

Meidän hotellissa oli paljon vanhempaa väkeä, paljon italialaisia ja neitihän oli pieni "nähtävyys" aina aamupalalla. Tädit kävivät kyselemässä neidin nimeä ja ikää ja olivat haltoissaan pikkuisen isoista sinisistä silmistä ja vaaleudesta. Isompi oli vähän kateellinen, mutta onneksi aamiaishuoneen "ihana" tarjoilijapoika pelasti tilannetta ja jutusteli isomman kanssa aina englantia ja tarjoili kaakaota (vaikkei se aamiaiseen kuulunutkaan), niin suuremmilta konflikteiltä vältyttiin. Pääsääntöisesti Henriikka jaksoi hyvin lirkuttelut sun muut ja oli yhtä hymyä, mutta tumma tarjoilijamies vähän pelotti. Mies kyllä ihastui tyttöön ja ehdotteli jo äiskälle naimakauppoja, hänellä kun kuulemma on hiukan vanhempi poika. Mamma nyt kuitenkin tyrmäsi ajatuksen

Päivät menivät paikkoja kierrellessä ja uima-altaalla köllöttäessä. Pikkuinen kävi myös tutustumassa altaaseen muutaman kerran ja reissun suurimmat huudot saatiin aikaiseksi kun tyhmä äiti tai isä päätti lopettaa moisen huvittelun. Siellä altaassa kun oltaisiin jaksettu loiskutella vettä vaikka kuinka kauan. Isompi neiti kasvatti myös kiduksia altaalla, ja oppi hienosti uimaan, ja rohkeasti ui meressäkin, vaikka aikaisemmin uimataito on ollut vähän heikohko.

Kaikenkaikkiaan reissu meni siis hyvin, yllättävän helposti. Ehkä ensi vuonna olisi jo vaikeampaa, kun neiti liikkuisi muutenkin kuin kontaten...

Saapa nähdä, onko meillä ensi vuonna varaa matkailuun ollenkaan. Nyt näyttää vahvasti siltä, että talokaupat alkaa olla nimiä vaille valmiit... Mutta ei uskalla nuolaista ennenkuin tipahtaa. Mutta lupaavalta näyttää! Ainoa murhe, joka iski, on se, että meidän kylppäristä (siis tästä nykyisestä) löytyi hiukan kosteutta. Ei mitään järkyttävän vakavaa, mutta korjattavahan se on. Kylppäri on rempattu kolme vuotta sitten taloyhtiön toimesta, joten onneksi vastuu on siellä, ja ostajakin on tyytyväinen kunhan vaan sen korjaushommat hoidetaan pois. Saadaan ilmeisesti jopa se, mitä tästä pyydetään, joten sinänsä homma vaikuttaa hyvältä. Jotenka jos kaikki menee nyt niin kuin toivotaan ja näyttää, niin ensi kuussa päästään muuttamaan! Ei oikein meinaa uskoa vielä itsekään. Pitäkää peukkuja, että homma saadaan hoidettua kunnialla!

Mukavaa viikonloppua kaikille, täällä jännitetään!