No niin, pitkän hiljaisuuden jälkeen taas täällä. Mahtaakohan täällä kukaan enää käydäkään?! Tuskin, mutta kirjoitellaan nyt silti...

Paljon on ehtinyt kuukauden aikana tapahtua. Olemme muuttaneet omaan kotiin, itse asiassa täällä on asuttu jo kohta kolme viikkoa. Tavarat alkaa vähitellen löytää paikkaansa, paljon juttuja vielä puuttuu, ja varasto on yksi suuri kaaos, mutta täällä kuitenkin ollaan. Tänään saadaan onneksi olohuoneen toinen sohva, huone onkin ollut hiukan autiona... Kaksi viikkoa ensin pelkän kirjahyllyn säilytyspaikkana, viikko sitten tuli toinen sohva ja nyt sitten toinenkin. Verhoja ja mattoja puuttuu sieltä täältä, mutta niitä sitten vähitellen hankkien. Netti ja tv-pimennossa oltiin kaksi viikkoa, viime sunnuntaina alkoi vasta sillä saralla toimia. Joten eipä tässä ole oikein kirjoittelemaan päässytkään.

Pikku-Henriikka on sopeutunut mainiosti uuteen kotiin, tyttö kävelee pitkin taloa menemään. Ainoa huoli äidillä on portaat, joista edelleen puuttuu portti. Mies lupasi sen ensi viikonloppuna tehdä, nyt "porttina" on ollut vanha imuri, jota neiti inhoaa, ja ei siis mene lähellekään! Henriikka on erityisen ihastunut vanhempien huoneen vaatehuoneeseen, minne mennään aina, kun silmä välttää. Tänään sieltä tuotiin äidille aamutossu naama leveässä hymyssä. Hassu tyttö.

Meidän pikkuinen on siis oppinut kävelemään. Vauhdikas mimmi, varsinkin kun ikää on vasta 10 kuukautta. Myös tuo portaiden kiipeäminen ja alastulokin sujuu, äiskää vaan aina kovasti hirvittää. Neiti otti ekat askeleensa muuttoviikonlopun aikana, ja nyt kolmisen viikkoa myöhemmin joka paikkaan jo kävellään. Vielä viime viikonloppuna neiti siirtyi konttaukseen, jos jonnekin piti päästä nopeammin, mutta nyt ei enää juuri lainkaan. Voi meidän vauvaa, äiskä on niin ylpeä pienestään, mutta samalla vähän haikea, minne se vauva-aika hurahti.

Tytteli tapailee myös kovasti sanoja, se ensimmäinen oli tietenkin kakka. Yhtenä aamuna kyselin tytöltä, että onkos kakka tullut, niin vastauksena oli kirkkaalla äänellä "KAKKA", ja samaa tavaraa löytyi kyllä vaipastakin. Joten sepä se sitten. Muita selkeitä sanoja ei vielä ole kuulunut.

Neiti on viime aikoina innostunut kovasti antamaan ihmisille tavaroita. Milloin mitäkin tavaroita pitää ottaa vastaan ja muistaa kiittää, tänään tosiaan äiskälle haettiin se aamutossu.

Tänään soittelin meidän kunnan lastenhoitotoimeen, pikkuneidin hoitopaikan haku kun on tullut ajankohtaiseksi. Lähden siis vuodenvaihteessa töihin, joten paikkaa haetaan. Pitkien pähkäilyjen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että haluaisimme Henriikan päiväkotiin. Jostain syystä olen hiukan ennakkoluuloinen noita perhepäivähoitajia kohtaan, kun koskaan ei tiedä, millaisen sattuu saamaan. Vaikka epäilemättä suurin osa ihan päteviä ja hyviä hoitajia onkin. Mutta meillä ei noin pienille kuitenkaan ole päiväkotiryhmää, joten sinne perhepäivähoitoon sitten Henriikan tie vie tammikuussa. Itku meinasi tulla puhelimessa, vaikka vasta asiasta juteltiinkin, vaikka toisaalta kaipaan jo kovasti töihinkin. No, aiheen tiimoilta tulee varmasti vielä monet itkut itkettyä...

Yöunet on meillä muuttuneet aika pätkittäisiksi. Monena yönä neiti heräilee kolme, neljäkin kertaa, ja se alkaa olla aika väsyttävää. Viime yö oli helppo, tyttö heräsi vaan kerran. Onneksi sitten ukkonen herätti kahden aikaan ja piti lähemmäs tunnin hereillä. Ei sentään liikaa unta sovi saavan... Pikkuneiti on muuttanut nukkumaan omaan huoneeseensa, sekin voi tietenkin olla osasyy heräilyyn. Toivottavasti tilanne nyt kuitenkin rauhoittuu vähitellen. Tietenkin nuo uudet taidotkin pitää kiireisenä myös yöllä.

Olipa kyllä ihanaa saada makuuhuone taas omaan käyttöön, vaikka haikeus meinasi siinäkin iskeä. Mutta sinne äiskän ja iskän väliin pikku-potkija on ajoittain tiensä löytänyt, kun vanhemmat ei jaksa enää hyppiä tuttia laittelemaan. Ei kyllä usein, ei oikein viitsi opettaa pientä "pahoille tavoille".

Nyt tarvii lähteä perheelle ruokaa tekemään, kun pikkuinenkin vielä nukkuu. Isompi aloittaa tänään partion taas tältä syksyltä, ja viideltä pitää olla jo huivi kuosissa partiossa, joten murkinaa on saatava normaalia aikaisemmin pöytään.

Mukavaa loppuviikkoa, ja tämä yrittää nyt taas aktivoitua kirjoittamaan, jos vaikka joku sattuisi lukemaan