Tiistaina käytiin Henriikan 1-v. neuvolassa. Ja kuten epäilinkin, neiti on kasvanut kovasti! Painoa vaahtosammuttajalla oli vähän reilut 11 kiloa ja pituutta peräti 78,5 senttiä. Pituutta oli vähän reilussa kahdessa kuukaudessa tullut melkein 5 senttiä, ei ihme, että 74-kokoiset vaatteet vähän ahdistaa... Neiti on painon suhteen mennyt koko ajan tasaisella keskiverto-käyrällä, mutta pituus meni nyt vähän plussan puolelle. Isiin on tyttö ilmeisestikin tullut, äiskä kun on ihan perus persjalkaista mallia!

Muutenkin oli taas mukava lukea positiivisia kommentteja neuvolakortista, Henriikan liikkumista kehuttiin taas kovin, ja nopeastihan hän on tuolla saralla edennytkin.

Tuntuu oudolta, että seuraava neuvolakäynti on vasta puolen vuoden päästä. Aluksi, kun neuvolakäynnit harvenivat kahden kuukauden väleiksi, sekin tuntui tosi pitkältä ajalta, nyt sitten tämä puoli vuotta tuntuu pieneltä iäisyydeltä. Sitten kun seuraavan kerran mennään, niin mähän olen jo töissä!

Henriikkainen on vähitellen alkanut totutella tavalliseen kotiruokaan, ja jotenkuten se jo menee, ruoasta tietenkin riippuen. Jauhelihakeitto oli hyvää ja kelpasi hienosti, risotto taas ei. Syöminen tuntuu muutenkin olevan vähän päivästä kiinni, eilen ruoka maittoi hyvin, tänään ei ole kelvannut oikein mikään. Josko sitten huomenna olisi taas syömispäivä.

Henriikka yrittää jo kovasti syödä itse, mutta hauskempaa on syöttää äiskää tai iskää. Syöttämisleikki on muutenkin hitti, esim. kahvimitalla voi kätevästi antaa pikku välipalat mutsille... Samoin nuket ja pehmolelut ruokitaan päivittäin. Toinen hauska leikki on sutia "puuteria" äitille tai isille, ei ole niin tarkkaa kummalle. Mä yritän joka päivä edes vähän meikata jotain väriä naamaan, ja Henriikkahan tietenkin seuhtoo mukana. Kerran sitten kyllästyin kalastelemaan suteja neidin ulottuvilta, ja pesin yhden puuterisudin ihan typyä varten. Kyseinen suti osataan jo muiden sutien joukosta etsiä ja sillä sitten "puuteroidaan" sekä omaa että muiden naamoja. Välillä sutia pitää lutkuttaa suussa, ja sitten voikin taas hieroa kuolaa naamaan. Melko ällön tuntuista... Mutta hassua, kuinka hyvin neiti matkii. Samoin niitä muutamia hiushaivenia kun harjaan, niin sen jälkeen neitokainen harjaa mun hiuksia.

Pihla muuten kyseli, että onko edellisen postauksen kuva meidän uudesta kodista. Kyllä vain, se on meidän yläkerran parvekkeelta. Keittiö/olohuone/ruokailuhuoneesta pääsee partsille ja se on ihan mukavan kokoinen. Hilattiin grillikin sinne, mutta taisi nyt grillaukset jäädä jo tältä syksyltä. Ensi kesänä sitten taas. Voisin yrittää ottaa muutamia kuvia täältä ja laittaa tänne. Mutta muutamalla sanalla näin sanallisesti uudesta kodistamme. Tämä on siis rinnetalo ja alakerrassa on sauna, takkahuone, kodinhoitohuone, vessa, varastohuone sekä työ/vierashuone, joka jossain vaiheessa varmaan muuttuu tuon isomman neidin makkariksi, kunhan hän haluaa vähän etäisyyttä meihin muihin. Sisäänkäynti on myös täällä alakerrassa. Takkahuoneesta pääsee sitten terassille, joka on pikkuisen kesken, sieltä puuttuu kaiteet, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus nekin sinne väsätä.

Yläkerrassa on olohuone/keittiö sekä kolme makuuhuonetta ja suihkullinen vessa. Kauppakassien kannalta tuo keittiö tokassa kerroksessa on vähän ärsyttävä, mutta siihen on oikeastaan jo tottunut. Toisaalta pidän kuitenkin niin paljon tuosta yläkerran isosta tilasta, että kassien raahaaminen tuntuu pieneltä murheelta. Ja kun on kokeillut asumista seitsemännessä kerroksessa talossa, jossa hissi oli vähän väliä rikki, niin yksi kerrosväli on ihan pikkujuttu. Yritän tosiaan muutaman kuvan saada napattua, jos saisin niitä sitten tänne latailtua.

Mukavaa viikonloppua ja syyslomaa, kellä semmoinen on edessä! Pyykkivuori on odottanut purkajaansa jo useamman päivän, taitaa olla aika paneutua sen kimppuun...