Samalla lailla kuin viime vuonnakin, saadaan mies kotiin leiriltä. Ihanaa! Mahtaakohan Henriikka enää isiä muistaakaan? Viime vuonna taisi käydä niin, tosin eipä silloin neidillä ollut ikääkään kuin muutama kuukausi.

Mutta todellakin, vähän jännittää, miten neiti ottaa isin vastaan takaisin kotiin. Puolitoista viikkoa on kuitenkin pitkä aika vuoden ikäiselle, kun se tuntuu olevan sitä aikuisellekin. Epäilen, että jonkinlaista draamaa saadaan aikaiseksi, vaikka kaikki on ihan hyvin täällä kotona mennytkin. Mutta huomenna nähdään!

Onneksi on saatu aika kulumaan suhteellisen nopeasti. On kyläilty paljon ja muutenkin puuhasteltu kaikenlaista, niin aikakin on mennyt reippaasti. Tänä aamuna käytiin aamuglögillä kaverilla. Neiti peuhasi kaverin koiran kanssa ja väsähti niin, että nukahti autoon heti kun päästiin liikkeelle kohti kotia. Onnistuin kantamaan neidin sänkyyn ja riisumaankin ilman että herää. Yleensä moinen temppu ei onnistu.

Tännekin tuli sitten ihan oikea talvi, ja voi olla, ettei oikein viitsi iltapäivällä lähteä ulkoilemaan. Katsotaan nyt, miten kauan neiti ylipäätään nukkuu. Ihanaa, että ulkona on oikea talvi, mutta toivottavasti ei sentään näin kylmää ole kovin pitkään. Mua vähän mietityttää, että miten neiti tarkenee kävelyllä, kun vaan istuu rattaissa. Itsehän kyllä pärjää, kun liikkuu. No, lampaan taljaa pyllyn alle ja peittoa päälle, niin eiköhän se siitä! Onhan sitä itsekin tarjennut pienenä, ja takuulla ei mun haalarini ollut ihan noin lämmin kuin Pikku-H:lla!

Postipoika taisi käydä laatikolla, joten lähdenpä kurkkimaan joko joulukortteja tuli. Mukavaa viikonalkua kaikille ja muistakaahan olla kilttinä. Tontut on liikkeellä