Heippa ja mukavaa tätä vuotta!

Meillä on koittanut uusi aika perheessä, eli äiskä on palannut töihin ja Henriikkainen on aloittanut hoidossa. Viikko on nyt harjoiteltu tätä uutta arkea, toki viime viikko oli vähän erilainen, kun oli Loppiainen mukavasti katkaisemassa työviikkoa.

 

Kaikki on ainakin tähän mennessä sujunut ihan hienosti ja tarvii sanoa, että ensimmäisinä päivinä pikkuinen oli huomattavasti reippaampi kuin minä. Ensimmäisenä aamuna mies vei tytön hoitoon, kun äiti jäi kyynelehtimään autoon. Hoitotäti oli ihana ja laittoi mulle päivällä kannustavan viestin, että kaikki sujuu hienosti. Ja hienosti kaikki on mennytkin. Itsellä oli paljon rankempaa. Mulla ei ollut oikeuksia tuohon työohjelmaani ja muutenkin hommat ns. seisoi, ja aika mateli… Nyt kun kaikki alkaa taas toimia, menevät päivätkin ihan toisella tavalla!

 

Tyttö tuntuu viihtyvän hoidossa, toistaiseksi ei ole jäänyt kertaakaan itkemään perään. Hoitajalla on toinen suurin piirtein saman ikäinen lapsi hoidossa, pikkuiset ovat ystävystyneet ja isommatkin ovat ottaneet tytön ihan hyvin vastaan. Ruokailu tuntuu sujuvan hoidossa paremmin kuin kotona, samoin päiväunille käynti ja iltaisinkin on suuremmilta kiukkukohtauksilta vältytty.

 

Yöt vaan on edelleen levottomia meillä, samoin nukkumaan meno on kotona muodostunut haasteelliseksi. Joskus se onnistuu ihan hyvin, mutta viime viikolla oli yksi ilta, jolloin neiti ei rauhoittunut millään ja lopulta huusi niin pitkään, että oksensi. Mikään rauhoittelu ei tuntunut auttavan. Loppujen lopuksi sitten viimein nukahti. Sama eilen. Onneksi tuo ei sentään ole ihan jokailtaista.

 

Neiti myös heräilee öisin ja ei sen jälkeen tahdo saada unen päästä kiinni. Tämä yö-säätäminen alkoi jo ennen joulua, itse asiassa eka tuollainen yö oli jouluaattoa edeltävä yö. Neiti herää yöllä ja sen jälkeen valvoo pari tuntia, ennen kuin rauhoittuu jatkamaan unia. Välillä on ihan hyviäkin öitä, ei herätä kertaakaan, mutta viime yönä oli taas riehumisyö, kuin myös edellisenä. Viime yönä tyttö heräsi n. yhden aikaan ja aloitti kiekumisen. Mies otti sitten tytön jossain vaiheessa ja meni hänen kanssaan työhuoneeseen nukkumaan. Toissayönä neiti heräsi viideltä. Passitin miehen sohvalle jatkamaan unia ja otin tytön viereeni. Puoli seitsemään saakka pyörittiin ja hyörittiin, sitten tuli uudelleen uni. Sitten nukuttiinkin puoli yhdeksään. Onneksi oli viikonloppu. Nyt kun on kaksi yötä riehuttu, niin olettaisin, että ensi yö nukutaan. Toivottavasti.

 

Välillä meinaa epätoivo iskeä, mikä ihmeen juttu tämä nyt on. Ymmärrän, että hoidon aloitus varmaan osalta vaikuttaa tähän, mutta kokonaan ei, koska tämä kohellus alkoi jo ennen hoidon aloittamista. Miten ihmeessä tätä jaksetaan pidemmän päälle?! Kyllähän Henriikka aikaisemminkin heräili öisin, mutta yleensä sentään jatkoi uniaan, kun kävi taputtelemassa tai laittamassa tuttia ja peittoa paremmin. Nyt ei se vaan auta, vaan neiti tuntuu heräävän saman tien ja riehuminen alkaa.

 

Mutta toivottavasti tämä on jotain (nopeasti) ohimenevää, ja saataisiin vihdoin rauhallisempia öitä. Välillä mietityttää, että kylläpä päästiin vauva-aika helpolla noiden unien suhteen, mutta näin kun tyttö on kasvanut, niin takapakkia on tullut roppakaupalla. Toisaalta, olenpahan ainakin välttynyt suuremmalta vauvakuumeilulta… Välillä käy mielessä, että olisipa pikkuinen nyytti ihana, mutta mutta… Niin kauan kuin neiti ei rauhoitu öisin ja omat univelat ei vähene runsaasti, niin ei taida kannattaa edes haaveilla!