Jahas, se alkais olla heinäkuun loppu ja lomat on jo ehditty lusia pois. Tosin mies jatkaa kotona lomailua Henriikan kanssa ja se ei ole ollut mikään erityisen motivoiva tekijä ainakaan näin ekan työviikon aikana… Ehkä tämä tästä alkaa taas rullaamaan.

 

Loma meni taas kerran vauhdikkaasti. Kaksi viikkoa oltiin Henriikan kanssa kaksistaan kotosalla, kun mies oli töissä ja isosisko lähti papan luo lomailemaan. Viikko vietettiin lomaa sitten koko porukan voimalla. Henriikan kanssa harrasteltiin pienimuotoista puuhastelua, käytiin uusissa leikkipuistoissa (siis meille uusissa), kotieläinpuistossa yms. Ja uimassa tietenkin, jopa minä, vaikkakin en erityisemmin tykkää järvessä uida. Mutta typykkä tykkää, onkin varsinainen vesipeto. Kovasti jo tapailee uintiliikkeitä sylissä, jalat ja kädet loiskivat vimmatusti. Yleensä uintireissun suurin harmistus koetaan kotiin lähtiessä.

 

Sitten koko porukan kesken käytiin Kolmårdenissa. Me oltiin suunniteltu koko kevät, että sinne vois lähteä, mutta ylläri, tämä toteutuspuoli jäi sitten viime tippaan, ja vähältä piti, että ylipäätään päästiin reissuun. Kaikki bussimatkat oli mennyt ja laivatkin oli aika täynnä, mutta onnistuttiin silti saamaan viime viikon tiistaille hytti- ja autopaikka. Laivamatka oli Henriikasta hauska, pallomeressä polskittiin pitkä aika. Äiskä ja iskä keksivät mennä syömään buffettiin, ja se oli vähän tylsää Henriikan mielestä, mutta onneksi siinä buffan yhteydessä oli pieni roinakauppa, ostettiin sieltä palapeli, sitä likka jaksoi innolla tehdä pöydän ääressä ja vanhemmat sai ahmia kupunsa täyteen ruokaa. Henriikan mielestä buffetin parasta antia taisi olla ketsuppi… Sitä neiti söisi ihan tolkuttomasti ja minkä tahansa ruoan kanssa, jos vaan luvan saisi. Ikävät vanhemmat vaan yrittää pitää jonkin sortin tolkkua tässäkin herkuttelussa.

 

Nukkumaan meno laivalla oli vähän haasteellista, mutta sitten kun neiti viimein nukahti, niin nukkui kyllä koko yön aamuun saakka.

 

Kolmården oli kyllä hauska paikka ja sinne olisi ehdottomasti pitänyt varata enemmän aikaa kuin yksi päivä. Mutta kuten sanottua, matkojen tilaaminen jäi vähän viime tippaan, joten oli pakko tulla jo saman illan lautalla takaisin kotiin. Suurin osa paikasta toki nähtiin ja hienosti Henriikkakin jaksoi koko päivän. Automatkat tosin nukkui, mutta menihän matka siltäkin osin ihan rattoisasti ja ilman kitinöitä.

 

Hauskinta eläinpuistossa oli ehkä lammasaitaus, jossa lapset ja vanhemmatkin pääsivät rapsuttelemaan lampaita ja minipossujakin siellä taisi olla. Henriikka olisi viihtynyt siellä vaikka kuinka kauan ja aika tovi siellä vierähtikin. Muita suosikkeja taisivat olla preeriakoirat (tai puput, niin kuin Henriikka sanoi) sekä tiikerit, joita pääsi katsomaan ihan läheltä, vain lasi oli välissä.

 

Safaripuisto oli myös elämys, siellä reitin pääsi ajamaan omalla autolla ja eläimet olivat ihan auton ulkopuolella. Sinne ei enää ensi vuonna taida omalla autolla päästäkään. Osa eläimistä oli vähän laiskalla tuulella, kuuma oli sielläkin, mutta esimerkiksi strutsit suurin piirtein katselivat ikkunasta sisään (tosin ikkunat oli visusti kiinni) ja kyllä se oli iso lintu! Samoin joitain sarvipäitä siellä seikkaili ihan auto edessä ja seepra oli myös ihan tien vieressä. Sen sijaan odotetut karhut ja leijonat pysyttelivät suosiolla varjossa ja kauempana reitistä. Susista ei nähty vilaustakaan.

 

Ihan onnistunut, joskin pikainen reissu siis. Suosittelen useamman päivän reissua, jos sinne lähtee.

 

Eilen äiskä sai taas kyynelehtiä Henriikan suhteen, meidän "vauva" siirtyi pinnasängystä "isojen tyttöjen" sänkyyn nukkumaan. On se jo iso tyttö. Nukkumaan käyminen sujui yllättävän hyvin, mutta jossain vaiheessa yötä taas harmistus iski ja loppuyön typy oli meidän välissä. En tiedä, onko tämä kuumuus syynä vai mikä, mutta yöunet ja nukkumaanmenot ovat olleet taas yhtä tuskaa. Viime viikolla tytön unirytmi meni ihan sekaisin tuon matkan takia, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tyttö on alkanut heräilemään tolkuttoman aikaisin, tänäänkin jo varttia yli viiden. Ehkä se siitä sitten taas arjen tullen tasaantuu. Toivottavasti. Isäntä ei ole päässyt oikein pitkään nukutuista aamuista nauttimaan lomallaan. Tosin en mäkään loman ekalla viikolla päässyt moisesta luxuksesta nauttimaan, toki viikko meni jo paremmin.

 

Me ollaan alettu jo Henriikkaa valmistelemaan tulevaa isosiskoutta silmällä pitäen. Tytölle on kerrottu, kuinka äidin masussa on vauva. Lomalla käytiin yhdellä kaverilla, jolla on noin puolen vuoden ikäinen vauva. Vauva makaili maassa, ja kitisi jotain, niin Henriikka tomerana tyttönä työnsi vauvalle tutin suuhun. Kotona sitten kerroin, että meillekin tulee talvella vauva, niin tyttö yritti työntää mun napaan tuttia ja silitteli masua nätistä. Ja kyllä taas äiskää itketti. Vaihteeksi. Tää jatkuva kyynelehtiminen käy jo hermoille!

 

Muuten, tuota kyynelehtimistä lukuun ottamatta, odotus on sujunut hienosti. Nyt mennään raskausviikoilla 18+1. Ensi viikolla olisi taas neuvolaa ja siitä viikko eteenpäin, on rakenneultra, ja jos hyvin käy, niin saadaan tulokkaan sukupuoli selville. Mun maha tuntuu kasvaneen jo ihan älyttömiin mittoihin, en tiedä, tuntuuko vaan siltä, vai voiko onko se oikeasti isompi kuin viimeksi tähän mennessä. Muutenkin odotus on mennyt vähemmän jännittävästi kuin viimeksi, ei ehdi ihan kaikkiin muljumisiin kiinnittää huomiota.

 

Ekat potkut tunsin muutama päivä sitten. Aikaisemmin tuntui kyllä juurikin tuota muljahtelua ja vääntyilyä, mutta toissapäivänä sain sitten ihan selkeän potkun. Eilisiltana kaveri riehui oikein kunnolla, taisi olla jonkinlaiset pirskeet masussa. Ihanaa kyllä tuntea ne. Olinkin jo unohtanut, kuinka mukavalta ne tuntuvat.

 

Mutta tästähän tuli pitkä teksti tällä kertaa, jatketaan toisella kertaa. Nyt on vissiin syytä taas paneutua töihin… Onneksi on viikonloppu edessä!