En sitten viime viikolla ehtinyt kertomaan rakenneultrasta. Hyvä asia kuitenkin on, ettei siitä ole juuri mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kaikki on niin kuin pitikin, elimet paikoillaan ja vauva hyvinvoiva. Kovin siellä heilutteli käsiään ja kova telmiminen oli käynnissä. Niin kuin on muuten nytkin, alkaa vauvan potkut olla jo kovin selkeitä ja napakoita. Aamupäivisin tenava on aktiivinen, sitten taitaa ottaa päivätorkut ja usein iltapäivin meno jatkuu. Samoin iltaisin. Öisin en tiedä, ainakaan potkut eivät vielä unta haittaa. Se unen häiriötekijä onkin sitten ihan toinen… Mutta siitä kohta.

Vauvan sukupuoli jäi vielä arvoitukseksi. Tenava oli masussa jalat nätisti yhdessä, eikä suostunut kalleuksiaan vanhemmille vilauttamaan. Oli myös hassussa mykkyrässä, joten arvailujakaan ei kätilö päässyt esittämään. Joten loppuvuoteen on odotettava, ennen kuin asia selviää. Arvauksia saa heitellä

Henriikka on viime viikolla oppinut uuden sanan, ja pakko sanoa, että vanhemmat eivät ole kovin onnellisia siitä. Sana on nimittäin EI, ja sitä viljellään lähes joka asiassa. Aikamoista uhmaa on siis meillä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan niin pahaa kuin pelkäsin. Vaatteista usein "kiistellään" ja varsinkin kengistä. Yleensä aamulla valitut kengät on neidin mielestä ihan väärät, mutta kiistaa on sitten hillitty sillä, että neiti saa valita kaksista popoista paremmat.

Nukkumaanmeno on ollut parin viime viikon aikana melkoista tahtojen taistelua. Sänkyyn neiti menee kyllä ihan mielellään. Sitten luetaan satu, ja vähän aikaa halitellaan. Mutta jos äiti tai isi yrittää lähteä siitä sängyn luota ennen kuin neiti nukahtaa, alkaa aikamoinen protestointi. Samoin jos Henriikkainen herää yöllä, niin yleensä tahtoo viereen jatkamaan unia. Ja valitettavan usein äiti ja isi on hellämielisiä aamukahden - kolmen tienoilla (=ei jaksa alkaa taistella neidin kanssa) ja pikkuneiti sitten nukkuu meidän välissä. Tosin vanhempien unet jää vähän huonoiksi, kun neiti pyörii ja säheltää välissä. Tosin tänä aamuna neiti heräsi omassa sängyssään ja sitä muistettiin kiitellä ja kehua aamulla moneen kertaan. Viime yönäkin heräsin muutaman kerran neidin älähtelyyn, mutta onneksi tyttö jatkoi uniaan, ellei sitten unissaan hihkunut.

Välillä mietityttää, miten sitä sitten vauvan ja uhmiksen kanssa jaksaa, mutta on siitä onneksi muutkin selvinneet, niin ehkäpä sitten minäkin…