Meidän perheen "juhlaviikot" on taas käsillä. Isompi neiti täytti tiistaina 11 vuotta, kaverit tulevat huomenna juhlimaan sankaria. Henriikka-taapero täyttää 2 vuotta maanantaina, isoa siskoa ja Henriikkaa juhlitaan yhteisissä suku/ystävä-juhlissa sunnuntaina. Henriikalla piti olla huomenna hoidossa pikkuiset juhlat hoitokavereiden kesken, mutta ne siirtyvät ensi viikkoon, kun typykkä on kuumeessa. Äiskä ja iskä viettävät hääpäivää huomenna, tosin sitä juhlittiin jo etupainotteisesti viime viikonloppuna. Käytiin syömässä ja leffassa ihan kahdestaan. Ja nukuttiin koko yö kotona kahdestaan. Huippua!

Viime yönä näin unta, että lapsivedet menivät, oli pakko aamulla tarkistaa, että sänky ja housut ovat kuivat... Ei nyt enempää juhlia tähän syssyyn, kiitos. Vanhemmilla ei ole varaa enempään juhlimiseen tässä kuussa!

Muuten meillä on ollut vähemmän juhlavaa viime viikot, on koko porukka sairastettu vuorotellen. Isompi likka ja mies olivat räkätaudissa muutama viikko sitten, Henriikkainen poti viime viikolla silmätulehdusta ja nyt on kuumeessa. Mä olin myös pienessä räkätaudissa jokin aika sitten ja nyt on vähän kiikunkaakun olenko kipeänä vai en. Töissä kuitenkin, mutta hiukan matala-äänisenä.

Odotuksen suhteen tänään siirryttiin uudelle raskausviikolle, nyt mennään rv 28 tasan. Töitä on jäljellä 6 viikkoa ja 3 päivää, näistäkin viikoista yksi viikko menee syyslomaillessa ja yksi ylimääräinen lomapäivä odottaa sijoittamistaan. Katsotaan nyt, minne sen heitän. Nämä viimeiset työviikot menee kyllä varmaankin ihan hurjaa vauhtia, nytkin ollaan jo torstaissa, vaikka ihan justhan oli maanantai.

Tosin saa nähdä, miten marras- ja joulukuu sitten sujuvat, mies leireilee taas suurimman osan molempia kuukausia. Toivoa sopii, ettei pikkuinen lähde tulemaan etuajassa, mies kun palaa leiriltä vasta viikkoa ennen laskettua aikaa. Muutenhan homma ei olisi suuri ongelma, pääsääntöisesti leirit on enintään 50 kilometrin säteellä kotoa, eli suhteellisen lähellä, mutta tämä viimeinen leiri onkin sitten "ihan tossa naapurissa" 600 kilometrin päässä. Ja joo, ei valitettavasti tullut ylimääräistä nollaa tuohon...

Tälläkään kertaa en suhtaudu synnytykseen kovin tyynesti. Pelkäsin sitä jo Henriikkaa odottaessani. Aikaisemmin yritin kovasti suhtautua tyynesti tulevaan koitokseen, mutta synnytyksen lähestyessä huomaan olevani aika levoton asian suhteen. Henriikan synnytys kun ei ollut mikään nopea eikä helppo, ponnistusvaihekin kesti liki tunnin ja imukupillahan hänet lopulta avitettiin maailmaan, kun ei muuten tulosta saatu aikaiseksi ja mutsikin alkoi muuttua statistiksi koko touhussa. Osastollahan oli silloin sen verran kiire, että minkäänlaista synnytyskeskustelua ei ehditty käydä ja pakko sanoa, että vaikka kuvittelen, ettei siitä mitään ihmeempiä kauhukuvia jäänyt, niin asia on nyt alkanut vaivata. Siispä muutaman viikon kuluttua menemme miehen kanssa synnärille käymään, ja käydään sitten Henriikan synnytys kätilön kanssa läpi ja toivottavasti saadaan mullekin vähän mielenrauhaa tähän loppuliukuun.

Mutta tätä ennen juhlitaan. Isompi sisko teki eilen jo kauppalistaa (ihmeitten ihme!!), mitä pitää huomista silmällä pitäen hankkia ja lauantai taitaa mennä leipoen ja juhlia suunnitellen. Joten mukavaa on tiedossa, toivottavasti myös Henriikkainen ehtii parantua ennen juhlia!