Tänään oli taas neuvolapäivä, tällä kertaa Henriikan 2-vuotisneuvola.

Neiti meni neuvolaan innokkaasti ja oli koko reissun tosi reipas ja esitteli kaikki hienot taitonsa. Palikkatornia rakenneltiin ja palloa heiteltiin reippaasti. Palapeliä tehtiin jopa ikätasoistaan paremmin, samoin piirtäminen kuulemma sujuu paremmin kuin tuon ikäisillä yleensä. Henriikkainenhan on tosiaan taitava piirtäjä, isäänsä tullut. Kynäote on ollut oikea alusta saakka ja ihmishahmoa tyttö piirtää jo kovaa vauhtia. Pituutta pikkuneidille oli kertynyt 89,7 senttiä ja painoa 12 650 grammaa. On jotenkin hassu huomata, että niitä kiloja ei enää tulekaan niin tasaiseen tahtiin kuin vauvana, kasvu keskittyy pituuskasvuun. Punnitus ja mittaaminen sujuivat hienosti, vauvanahan Henriikka ei tykännyt ollenkaan, kun pituutta mitattiin. Nyt punnittiin ensin nalle ja sitten vasta Henriikka. Samoin pituus mitattiin ensin nallelta ja Henriikka oli neuvolantädin apulaisena, ja sitten vasta mitattiin Henriikka.

Ensi viikko onkin sitten vapaaviikko neuvolasta ja seuraavalla viikolla mennään pompulaa mittailemaan. Itse olen kyllä ollut neuvolaan yhteydessä, sain kamalan nuhan ja yskän, sitä on kestänyt jo reilun viikon. Ajattelin räkätaudin menevät vauhdilla ohi ja siltä jossain vaiheessa näyttikin, mutta tauti vaan keräili voimia hetken, tullakseen entistä rajumpana. Viime viikon vielä sitkailin töissä, tämän viikon olen sairauslomalla. Muuten tätä vielä jaksaisi, mutta tuo yskä on tuskastuttava, varsinkin kun yskänlääkkeitä ei apteekin eikä neuvolan mukaan juuri nyt voi käyttää. Mustaviinimarjamehua olenkin ryystänyt sitten ensi vuodenkin edestä... Yleensä en siitä pahemmin välitä. Vihdoin alkaa näyttää siltä, että tauti on voiton puolella.

Työpäivät ennen äitiysloman alkua vähenivätkin sitten radikaalisti. Huominen on vielä sairaslomaa, ensi viikon olen töissä ja sitten on viikko syyslomaa. Sitten ei olekaan kuin kolme kokonaista viikkoa töitä ja pari päivää päälle. Niin se vaan vauvan syntymä lähenee...

Vauveli on nuhasta huolimatta vaikuttanut pirteältä, mahassa käy kova mönkiminen monta kertaa päivässä. Potkut ovat ehkä vähän vaimentuneet, taitaa käydä tila vähitellen vauvalle ahtaaksi. Mutta kaikenlaista vääntelehtimistä ja "hinkutusta" sieltä tuntuu, kovasti liikkuu pikku-kaveri. Mietin tuossa yhtenä iltana, kun vääntäminen oli erityisen kovaa, että kääntyiköhän vauva pää alaspäin siellä ja muutenko vaan jumppasi. Mielestäni ihan vielä ei olisi aika kääntyä, mutta eihän sitä tiedä. Selviää varmaan sitten neuvolakäynnillä.

Miehen kanssa on kovasti arvuuteltu, kumpi sieltä mahtaa tulla. Pikkuinen ja samalla isommat likat saavat vielä ennen joulua kaksi serkkua, pikkulinnut kertoivat, että poikia olisi tulossa. Veljeni saa vaimonsa kanssa vauvan tämän kuun lopussa, samoin miehen sisko. Näköjään tehdään vauvoja sitten tasatahtiin Mutta mikäpä siinä, onhan sitten seuraa serkuista. Henriikka saa jo jonkin verran leikittyä serkkutytön kanssa, ikäeroahan heillä on reilu kuukausi Henriikan hyväksi. Jännä sitten, kumpi meille tulee, ollaan ainoita, jotka ei sitä vielä tiedä.

Mutta tämmöistä tällä erää, nyt painun ottamaan päiväunet, ennenkuin haen Henriikan hoidosta. Kyllä, olen TAAS huono äiti, kun vein lapsen aamulla hoitoon ja tulin yksin kotiin sairastamaan