Eli samalla lailla mennään kuin viime joulun alla, ja edellisen ja sitä edellisen ja... Isäntä siis lähti Itsenäisyyspäivänä leirille ja palaa ensi viikon torstaina. Ellei yllätyksiä tule. Toivottavasti ei. Ja kuten jo aikaisemmin tuskailin, leiri on mukavasti toisella puolella Suomea, joten jos hälyytys lähteä synnyttämään tulee, on melkoisen todennäköistä, että isäntä ei paikalle ehdi. Ellei tätäkin vauvelia synnytetä kuten Henriikkaa, pitkään ja hartaasti. Lääkäri ja terveydenhoitaja on kyllä lohdutelleet mua, että melko varmasti tällä kertaa on helpompaa ja nopeampaa, itse toivon samaa, kovasti.

Onneksi tässä on ihan mukavasti kaikkea tekemistä siunaantunut leirin ajaksi. Huomenna on neuvolaa ja kummitytön nimppareita, lauantaina on sekä veljenpojan nimiäiset että miehen siskonpojan ristiäiset. Onneksi on samassa kaupungissa, tosin eri aikaan, niin että ehtii molempiin juhliin. Kiirettä kyllä vähän pitelee. Mieskin yrittää kaikin keinoin päästä käymään näissä juhlissa, joten todennäköisesti lauantaina nähdään. Lauantaina on vielä isomman tytön luokan myyjäiset, joihin yritetään aamulla ehtiä piipahtamaan.  Tänä iltana kaverini lapsineen tulee kyläilemään. Ensi viikko onkin vielä vähän auki, mutta torstainahan mies jo sitten palailee. Joten kyllä tämä tästä lusitaan.

Vauveli ei ole onneksi esittänyt oikein mitään merkkejä syntymisestä, mutta sehän nyt ei paljoa kerro. Eipä Henriikkakaan esittänyt, ennenkuin sitten päätti syntyä. Kovasti toivoisin, että pääsisin Joulun viettämään kotona, joko vauva mahassa tai sylissä. Henriikka alkaa selvästi tänä vuonna tajuta Joulun päälle jo enemmän, ja olisi NIIN ihana olla kotona viettämässä Joulua hänen kanssaan. Isompikin on ollut ainakin alkuleirin tosi reippaana ja auttavaisena, joten varmaan pukki muistaa häntäkin erityisesti.

Tuskailin tuossa Itsenäisyyspäivänä tekemättömiä lumitöitä, mutta isompi neiti ilmoitti, että hän sitten tekee ne. Samoin eilen, ennen kouluun lähtöä vannotti mulla, että en sitten tee niitä, hän haluaa tehdä lumityöt, kun pääsee koulusta. Ja tekikin tosi hienosti. Tähän saattaa kyllä olla syynä isin kanssa neuvoteltu diili, että jos tekee vähän ylimääräisiä nyt, kun isi on poissa, niin viikkorahakin maksetaan tuplana.

Henriikkaisen kanssa availlaan joka aamu innokkaasti joulukalenterin luukkuja. Aamut ovat tämän kalenterin kanssa sujuneet paremmin kuin yleensä, ja onneksi neiti ei ole suuremmin hinkunut niitä luukkuja avattavaksi muulloin kuin aamuisin. Muutaman kerran on toki kokeiltu, mutta äitin "tiukka" sanominen, vain aamuisin on tehonnut, ja ei sitä sen kummemmin ole kokeitukaan. Äiskälläkin on oma veikkauksen kalenteri, ihan perinteen mukaan, taas odotellaan suuria joulurahoja... Salmiakkikalenterin olisin tahtonut, mutta niitä ei enää lähimarketista löytynyt, kun asian keksin, enkä viitsinyt moisen takia lähteä sitä muualta etsimään. Salmiakkirasia ajaa saman asian kyllä.

Mutta leppoisaa joulun odotusta kaikille, täällä se on erityisen jännittävää tänä vuonna. Terkuin Pirjo ja Pompula rv 37+6