Taas on kuukausi vierähtänyt... Ja molemmat likat on oppineet uusia hienoja taitoja!

Hilla on kasvanut kohisten, pari viikkoa sitten neiti oli jo karvaa vaille 6 kiloa painava ja 61 senttiä pitkä neitokainen. Hurjaa, miten olinkin unohtanut, kuinka nopeasti nuo vauvat kasvavat. Menossa on jo kolmas vaatekoko, vaikka ikää on tosiaan vasta 3 ja puoli kuukautta.

Hilla-tyttönen yrittää kovasti jo vääntää itseään selältä vatsalleen, viime viikolla siinä jo kerran onnistuikin. Äsken teki saman tempun, ja kyllä se on niin suloisen hölmistynyt se naama, kun likka tajusi kääntyneensä. 

Kohta olisi Hillan kanssa aika aloitella kiinteitä, mutta jos nyt vielä pari viikkoa odottelisi.

Henriikkainen on myös oppinut kaikkea uutta kivaa! Pottailu sujuu jo vallan mainiosti, oikeastaan vain öisin pidetään enää vaippaa. Päiväunetkin nukutaan usein ilman vaippaa. Välillä sattuu pieniä vahinkoja, mutta aika vähän, ehkä muutaman kerran viikossa. Hieno juttu, että tyttö jo osaa! Ei tarvi enää ihan niin paljoa kantaa vaippoja kaupasta.

Henriikalla oli viikonloppuna vallan jännät paikat, kun lauantaina sai ekan oman fillarin ja sunnuntaina päästiin virpomaan.

Polkupyörästä neiti on aina ajoittain höpöttänyt, ja vihdoin viimein vaaleanpunainen ihanuus saatiin hankittua. Fillariahan piti päästä heti kokeilemaan, mutta hiukan touhu likkaa hirvitti. Polkeminen ei oikein vielä suju, mutta jarruttaminen kylläkin. Vuoron perään sitten miehen kanssa on työnnetty tyttöä, mutta jossain vaiheessa iskee rimakauhu ja likka haluaa taluttaa pyöräänsä. Mutta eiköhän se homma ala vähitellen sujua.

Eilinen palmusunnuntai oli myös yhtä juhlaa. Tyttö pukeutui pikku-noidaksi ja pääsi mummolaan virpomaan. Sekä vaarille että mummolle oli tehty omat vitsat. Loru meinasi vähän unohtua, mutta pienellä avustuksella kaikki sujui hyvin. Vaari ja mummo oli vallan haltioissaan ja tyttö sai valtaisat palkkiot. En mä vaan semmoisia pienenä saanut...

Ensi vuonna Hillakin pääsee sitten nauttimaan virpomisjuhlan hauskuudesta. Nyt hauskinta mummolassa taisi olla keinutuoli, johon pääsi vaarin syliin keinuttelemaan.

Nyt sitten odotellaan pääsiäistä ja sen tuomia vapaita. Tai siis kotosallahan me likkojen kanssa ollaan, mutta että saadaan isikin muutamaksi päiväksi enemmän kotiin. Toukokuussa alkaa sitten taas meillä leirit, isäntä on melkein koko kuukauden poissa (taitaa olla yhden viikon kotosalla) ja kesäkuussakin vielä reilun viikon. Mutta jospa niistä leirikorvauksista vaikka vähän kesälomareissurahaa saisi säästettyä... Tällä on mahtava matkakuume, jonnekin pitäisi päästä. Ja aika lupaavalta vaikuttaa, Hillalle on jo oma passikin hankittuna. Enää matka pitäisi varata.

Mutta mukavaa pääsiäisen aikaa! Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, seuraavan kerran kirjoittelen joskus toukokuuussa...