Äidin ja isin pikkuinen Henriikka on jo iso tyttö, ja täytti eilen 3 vuotta. Syntymäpäivää juhlittiin pitkin viime viikkoa. Perjantaina oli synttärit hoitopaikassa hoitokavereiden kanssa, ja sunnuntaina sitten kotona sukulaisten kera.

 

Hoitopaikan synttäreitä neiti on erityisesti odottanut. Kavereilla oli synttäreitä keväällä ja kesällä ja tyttönen siis alkoi hyvin tajuta, mistä on kyse. Omien synttäreiden perään neiti on kysellyt ahkerasti jo monta viikkoa ja riemu oli suuri, kun ne vihdoin tulivat.

 

Hoitotäti oli tehnyt lapsille temppurataa hoitopaikalle ja lapset pääsivät herkuttelemaan jäätelöllä ja pillimehulla. Kaverit ja hoitotäti olivat hankkineet pienet lahjat synttärisankarille ja tyttö oli riemua täynnä suurena päivänä.

 

Sunnuntaina sitten juhlittiin isommin sukulaisten kesken. Samalla juhlittiin jo perinteen mukaan isosiskon 12-vuotis synttärit. Ja mukavaa oli silloinkin. Aikuiset kahvittelivat ja jutustelivat omiaan ja lapset leikkivät omia leikkejään. Ja ihania lahjoja tuli roppakaupalla. Ja neiti oli ihanan ilahtunut kaikista ja huudahteli asiaan kuuluvasti "ihanat" kaikelle, mitä paketeista ilmestyikään.

 

Neiti oli lahjojen ja kavereiden ohella kovin innostunut kakun koristelusta ja hienosti homman hoitelikin isin avustuksella. Tyttö pursotteli sokeriväriä tuubeista kieli keskellä suuta ja tosi hienoa jälkeä saikin aikaan. Tytöstä taitaa tulla sokerileipuri.

 

3-vuotis neuvolassa käytiin jo syyskuun alussa, kun Hillalla oli 8-kuukautisneuvola. Meni sitten molemmat samalla reissulla. Henriikka oli tohkeissaan päästessään neuvolassa esittelemään taitojaan ja piirteli pyydetyt jutut reippaasti. Samoin tohkeissaan heitteli palloa ja muutkin jutut teki hienosti. Ja äiskällä oli taas ihanaa lukea neuvolakortista positiivisia sanoja neidistään.

 

Pienin Hilla-neiti täytti sunnuntaina 9 kuukautta, joten Hillaa juhlittiin samalla myös. Hilla-neiti on varsinainen vauhtimimmi. Menee kovaa kontaten siskon perässä ja nousee seisomaan tukea vasten. Myös kävely tukea vasten sujuu hienosti, mutta kävelykärryn kanssa typy ei vielä oikein ole oppinut kävelemään. Hilla on siis siskoonsa tullut ja liikkeelle lähtö on tapahtunut varsin aikaisessa vaiheessa. Ihan niin pienenä kuin Henriikka ei Hilla sentään oppinut kävelemään, mutta ihan hyvä niin. Henriikkahan oppi kävelemään 9 kuukauden iässä. Katselin joku aika sitten nauhoittamaamme pätkää, kun Henriikka oli juuri oppinut kävelemään, ja hurjalta näytti!

 

Mitäs muuta tässä… Mä olen vielä 3 viikkoa töissä, sitten alkaa "kesä"loma. Eli viisi viikkoa loka-marraskuussa. Töissä on ollut ihan mukavaa ja on ollut mukavaa, kun mies on saanut olla tyttöjen kanssa kotona. Kaikki ovat siis viihtyneet "tonteillaan". Mutta pakko myöntää, että täällä ollessa on kuitenkin alkanut kaivata niitä hetkiä tyttöjen kanssa. Ne illat on aika lyhyitä kuitenkin ja varsinkin nyt syksyn tullessa ne tuntuu erityisen lyhyille, kun ei illalla oikein enää viitsi ulkoilemaankaan lähteä. Joten lomaa odotellen…