torstai, 2. elokuu 2012

Ei otsikkoa

Kesälomat on meidän perheessä pääosin lomailtu. Ainoa, joka jatkaa edelleen lomailua on parin viikon päästä yläasteelle siirtyvä koululainen. Yläaste vähän jo jännittää, vaikkei neiti tietenkään mitään myönnä...

Itseä syksy jännittää myös, työt alkoivat eilen ja syyskuun puoleen väliin pitäisi rypistää. Joitain hajalomapäiviä tässä vielä on lomailtavana, mutta pitää vielä suunnitella niiden sijoittamista... Sitten alkaakin se äitiysloma. Kenties viimeistä kertaa. Tai ei tietenkään koskaan pidä sanoa ei enää koskaan, mutta luultavammin meidän lapsiluku on sitten täynnä.

Syksyä siis odotellaan jälleen kerran kiivaasti. Henriikka aloittaa parin viikon päästä seurakunnan päiväkerhon ja sitä odottaa jo kovasti. Aina kun kävellään kerhon ohi, tyttö muistaa muistuttaa, että tuonne minä syksyllä menen. Neiti jää muuten äiskän, Hillan ja tulevan vauvan kanssa kotiin. Hillan äitiysloman aikanahan Henriikka oli pari päivää viikossa hoidossa, mutta nyt sitten luovutaan hoitopaikasta. Kerhossa pääsee sitten leikkimään muiden kavereiden kuin pikkusiskon ja vauvan kanssa. Kerhoon on tulossa ainakin muutama ennestään tuttu kaveri, joten sitäkin odotetaan erityisellä innolla.

Hilla-neiti kasvaa kovaa vauhtia ja tapailee jo kovasti sanoja. Kovin paljoa niitä ei vielä tule, mutta jotain jo kuitenkin. Muuten neiti on oikein tomera tapaus ja tahtoa riittää. Josko Henriikan kanssa ei pahempia uhmis-kohtauksia ole nähty (vai aikako kultaa muistot?!), niin Hillan kanssa paukkuu ja rätisee. Neiti on eräänkin kerran kannettu huutavana matona kaupasta ulos...

Vauveli melskaa jo äiskän mahassa säännöllisen tomerasti ja enää ei tarvi epäillä, etteikö homma olisi mallillaan sen suhteen. Potkuja tulee tasaisesti. Raskausviikko taitaa tällä hetkellä olla noin 29. Lomalla pääsin taas "nauttimaan" sokerirasitustestistä, kaikki on kunnossa, mutta tulihan käytyä. Muutenkin raskaus on alkupahoinvoinnin ja väsymyksen jälkeen sujunut oikein mainiosti. Toki pikkumimmien perässä juokseminen väsyttää, mutta koitetaan jaksaa...

keskiviikko, 13. kesäkuu 2012

Sairasta meininkiä

Taas on reilu kuukausi vierähtänyt, ja meno on meidän perheessä ollut ihan otsikon mukaista. Tai no, ei enää kesäkuussa, mutta toukokuu meni sängyn pohjalla. Yhtään kokonaista viikkoa en tainnut olla töissä, mutta onneksi tilanne on nyt tasoittunut.

Ekana sairastin minä, sain elämäni ensimmäisen diagnosoidun (näin ainakin muistelisin) keuhkoputkentulehduksen. Viikko vierähti sitä potiessa, kuumetta oli melkein 40 astetta ja olo sen mukainen. Onneksi isäntä leireili, niin oli oikein herkkua olla kotona... Siitä kun toivuttiin, niin sitten saatiinkin yrjö kylään. Ensin potivat kaikki muut ja kun viimeisin siitä toipuivat, niin olikin sitten minun vuoroni sairastaa... No, josko tässä olisi ollut tämän vuoden taudit, ei kiitos enempää meille! Mahatauti oli varsin inha kokemus muksu mahassa, mutta hyvin siellä vauva selvisi, mulla meni kovin paljon huonommin...

Viime viikolla käytiin hämmästelemässä tulokasta ultrassa, siellä se terhakkaasti heilui. On se aina yhtä koskettava hetki, nähdä se oma pieni siellä. Pikkuinen vähän paljasti tulevan nutun väriäänkin, mutta annetaan sen nyt olla vielä ylläri. Jos vaikka hoitaja näki väärin... En muista kirjoitinko, mutta laskettu aikakin on tässä matkan varrella muuttunut, ensinhän se oli lokakuun 30., mutta muutettiin sitten 23.10. Tunnen jo vähän pikkuisen liikkeitä, mutta istukka on tälläkin kertaa tuossa masun puolella, niin kovin napakoita potkuja en vielä tunne. Mutta vähitellen varmasti alkaa niihinkin tulla voimaa.

Nyt jo kovasti odotellaan kesälomia. Isäntä aloittaa lomailun juhannuksena ja minä kaksi viikkoa myöhemmin. Pari viikkoa ollaan sitten samaan aikaan lomalla, ja minä vielä itsekseni muksujen kanssa heinäkuun loppuun. Sitten olisi puolentoista kuukauden rypistys töitä ja sitten taas pidemmälle lomalle...

Aika on kulunut tässä odotuksessa kuin siivillä, jos joku multa kysyy, millä viikoilla mennään, niin ei ihan salamannopeaa vastausta saa. Oiskohan nyt 22 jotain? Tai 21...? Likat pitää sen verran vauhdissa, niin että ei moisia ehdi laskea. Kaipa sen sitten huomaan, kun vauva ilmoittelee syntymästään

Mutta ihanaa alkukesää, kirjoittelen taas kunhan ehdin...

maanantai, 30. huhtikuu 2012

Kevään korvilla

Vappua pukkaa ihan kohta. Meidän perheessä vappu on taas äiskän ja muksujen juhla, isäntä lähtee huomisaamuna leirille ja seuraavat kuutisen viikkoa menevätkin leireillen. Viikonloppuisin toki käy kalsarit pesemässä ja yhden viikon tässä toukokuun aikana on kotona, mutta paljoa ei meillä iskää näy. Toisaalta nämä leirit menee jo omalla painollaan, mutta toisaalta tympii ihan sutena. Näin keväällä kun olis kaiken näköistä puuhaa vaikkapa tuolla pihamaalla, niin olisi niitä juttuja kiva tehdä yhdessä eikä hirveällä kiireellä viikonloppuisin. No, näillä taas mennään

Masuvauva on vihdoin alkanut armahtaa mammaa pikkuisen, pahoinvointi on ohitettu ja pahin väsymyskin vihdoin viimein alkaa olla takana. Sitä laatua jo riittikin. Alkoi ärsyttää ihan toden teolla, kun koko ajan vaan väsytti. Töiden jälkeen oli pakko painua sohvalle, ja jos oli vapaapäivä, niin nukuin vielä päiväunetkin päälle. Iltaisin silmät painuu väkisin kiinni heti yhdeksän jälkeen. Eilen ei kuitenkaan päiväuniaikaan tullut uni, enkä tarvinnut edes iltapäiväpäikkäreitä. Illalla yhdeksän jälkeen alkoi kyllä silmä lupata, mutta ei se haittaa, kunhan tämä tästä vähitellen helpottaisi... Muuten tulee todella kurjat leiriviikot!

Masuvauva pääsi muuten yllättämään! Laskettu aikahan oli 30.10., mutta synnytyspolin ultran perusteella laskettua aikaa aikaistettiin viikolla. Eli vauvelin uusi laskettu aika on 23.10. Nyt mennään siis raskausviikoilla 14+6. Lähiviikkoina pitäisi siis vauvan liikkeet vähitellen tuntua. Niitä jo kovasti odottelen! Vauvelilla oli kaikki hyvin masussa, niskaturvotusta ei ollut, siellä se köllötteli päiväunilla.

Henriikka on kovasti tohkeissaan tulevasta vauvasta, neiti kyselee kovasti, että mikä vauvan nimi on. Eräänä iltana nukkumaan mennessä neiti alkoi kovasti kysellä vauvasta. Hetken tuumattuaan totesi, että hänelläkin on vauva masussa. Kävin myöhemmin pientä neitiä peittelemässä, ja huomasin, että Nalle Puh oli tungettu pyjaman alle "masuun". Voi äiskän pientä, suloisuus!

Hilla ei vauvasta vielä tajua, ja vaikka tajuaisikin, niin neiti on niin erilainen rämäpää luonteeltaan, että ei varmaan edes paljoa kiinnostaisi. Mimmillä tuntuu olevan koko ajan joku kulma mustana, kun kiipeily on likan suosikkipuuhaa. Alastulo ei vaan aina ole ihan hallinnassa... Mimmi "juttelee" nykyisin tosi paljon, mutta selkeitä sanoja ei vaan oikein tahdo tulla. Äiti ja anna on edelleen ihan selkeitä, kissakin melkein, pienellä mielikuvituksella... Tyttö on suuri kissafani, ja mummon ja vaarin kissa suhtautuu onneksi pieneen faniin rauhallisesti, vaikka tyttö ei aina taida otteissaan ihan hellin olla.

Tänään olisi taas neuvolan paikka, vauvelia siis mennään kuuntelemaan. Sitten onkin aika siirtyä vapun viettoon! Mukavaa vappua lukijoille!

 

maanantai, 26. maaliskuu 2012

Kevättä ilmassa!

Kevät etenee kohisten, vaikkei sitä tästä blogista voi mitenkään päätellä… Talvi oli pitkä ja raskas ja työrintamalta ei kovin positiivisia juttuja ole kuulunut. Miehen ja mun työpaikka on katkolla varuskuntauudistuksen myötä. Tai katkolla on ehkä vähän väärä sana, mutta virkapaikat mitä suurimmalla todennäköisyydellä siirtyvät jonnekin muualle, ja varsinkaan mun kohdalla ei ole selvää, säilyykö virka edes. Se ei ole kovin kiva uutinen ja kun se koskee molempia, niin on selvää, että ainakin toisella meistä on jossain vaiheessa edessä työnhaku. Kummallakaan ei ole halua muuttaa tai alkaa ajaa pidempää työmatkaa, eikä se pienten kanssa oikein ole mahdollistakaan. Mutta onneksi tässä on vielä muutama vuosi aikaa ennen muutoksia.

 

Päivät pitenevät vauhdilla ja päivisin aurinko jo lämmittää mukavasti. Vaikka olen syntynyt keväällä, en ole koskaan ollut mikään erityinen kevät-ihminen, mutta nyt lisääntyvä valo tuntuu mukavalta. Samoin odotan jo kovasti, että tyttöjen kanssa pääsee ulkoilemaan vähemmällä pukemisella kuin tähän mennessä. Tai pääseehän sitä jo nytkin, välihaalari on jätetty jo välillä kaappiin.

 

Lisääntyvästä valosta toivon myös helpotusta valtavaan väsymykseen. Hilla-neitonen ei vieläkään ole oikein sisäistänyt yön ja nukkumisen merkitystä, vaan edelleen heräilee öisin. Välillä kyllä nukkuu koko yönkin, mutta valitettavan harvoin. Neiti menee kyllä helposti ja kivasti nukkumaan illalla ja nukkuukin ihan hienosti tuonne aamuyön tunteihin saakka. Mutta tuskaisen usein neiti herää kolmen - neljän aikaan ja joskus jää myös sinne sänkyyn höpöttelemään. Tosin nukahtaa sinne kyllä aikanaan ja usein myös rauhoittuu kun käy vähän taputtelemassa neitiä.

 

Hilla-neiti on varsin vauhdikas mimmi, joka omalla hauskalla kielellään höpöttelee pitkiäkin tarinoita. Sanoja tapailee jo kovasti, mutta kovin selkeitä sanoja ei ole vielä kuin muutama, anna ja äiti tulee selkeästi. No, niillähän pääsee jo pitkälle. Temperamentiltaan neiti on rauhallisen siskonsa vastakohta. Kun Hilla tahtoo jotain ja asia ei toteudu saman tien, neiti osaa heittäytyä vallan hienosti maahan huutamaan. Myös riipivä kiljuminen säestää montaa tilannetta päivässä. Toisaalta ankaran haluamisen vastakohtana, Hillanen on oikein aurinkoinen ja hymyilevä pikkumimmi.

 

Henriikkainen on sen sijaan perheen iso tyttö, jota kyllä vähän vauvattaakin. Tyttönen on kovin huolehtivainen pikkusiskostaan ja on ihana äiskän apuri. Tyttö odottelee nyt kovasti Palmusunnuntaita ja sitä että pääsee virpomaan. Eilen käytiin hakemassa pajunoksia ja tänä iltana lupasin, että askarrellaan vitsat. Kerrankin ollaan ajoissa!

 

Omaan väsymykseenkin on olemassa pienoinen syy, joka vielä on salaisuus. Siis Hillan lisäksi. Ei tosin kyllä kauaa, se alkaa olla jo huomattavissa… Meidän perheen pahnan pohjimmainen syntyy syksyllä. Tämä on todennäköisesti perheen viimeinen vauva, ja varsinainen ylläri. Meidän vauvojen alulle lähtö on aina ollut sähäkkää, mutta tähän saakka niitä on sentään edes pikkuisen päästy suunnittelemaan. Mutta tästä pipanaisesta on pakko sanoa, että pienoinen, mutta ihanainen vahinko pääsi käymään. Suunnitelmissa oli kyllä, että jos vielä yksi hankittaisiin, mutta ihan näin nopeaa tahtia ei ollut tarkoitus pitää. Tarvii sanoa, että mehut meinasi mennä väärään kurkkuun, kun tämä selvisi, mutta kyllä se jo vähitellen kirkastuu! Tänään käytiin ultrassa ja viikoilla 8+6 mennään. Laskettu aika on siis lokakuun 30. Syysvauvaa siis pukkaa jälleen… Ja kuten kerroin, väsymys on ollut jotain ihan mahdotonta! Ja tällä kertaa on myös pahoinvointi ollut ilonamme. Tai siis olihan sitä pienesti likkojenkin kohdalla, mutta tällä kertaa tuntuu, että olen potenut krapulaa kuukauden. En oksenna, mutta kuvottava olo seuraa noin 23 tuntia vuorokaudesta. Nyt viime päivinä on tuntunut, että vihdoin helpottaa. Suotavaa olisi...

 

Että semmoista meidän kevääseen.

maanantai, 2. tammikuu 2012

Hilla 1 vuotta

Tänään on Hillan ensimmäinen syntymäpäivä. Tyttöstä juhlittiin jo eilen sukulaisjoukon voimin. Juhlapäivää tyttö viettää iskän ja siskojen kanssa kotona, äiti passitettiin aamulla töihin.

Huh, kuinka vuosi on mennyt vauhdilla. Pikkuista odotettiin todella hartaasti, venähtihän odotus lasketusta ajasta puolitoista viikkoa pidemmäksi. Muistan vuoden takaisen aamun hyvin, oli sunnuntai, ja aamulla heräsin supistuksiin. Käytiin vielä perheen kanssa aamupäiväkävelyllä kauniissa pakkassäässä. Nähtiin matkalla Henriikan kaverin iskää, joka ihmetteli, että eikö pieni ole vieläkään syntynyt. En tohtinut sanoa, että ei mene enää kauaa. Pelkäsin, että olisi mennyt vielä pidempään kuin sitten meni. Muistan, että katselin taivaalla pilviä, ne olivat vaaleanpunaisia. Isäntä otti niistä valokuviakin. Enpä vielä silloin tajunnut, että pientä prinsessaahan ne siellä ennusti. Enkä sitä muistanut, että oma vaarini olisi viettänyt syntymäpäiväänsä samana päivänä kuin Hilla-neiti, jos vielä eläisi.

Pienestä sylivauvasta on kasvanut reipas taapero, joka joulun aikoihin on ottanut ensimmäisiä askeliaan ilman tukea. Neidillä on ollut vauhti päällä näissä kävelyasioissa, tyttö lähti saman tien ottamaan haparoivia askelia, kun oppi seisomaan. Vauhtia ja vaaratilanteita siis tiedossa... Sanojakin Hilla tapailee, äiti on äittä, ja anna on hyvinkin selkeä. Tempperamenttiä neidistä löytyy, mutta pääsääntöisesti ollaan ihana, hymyilevä riiviö.

Joulukuu ehti taas kiihdytellä ohi, ilman että ehdin mitään tänne päivitellä. Isänstä oli taas puolet kuusta leirillä ja toinen puoli meni sitten joulua valmistellessa ja joulun välipäivät lomaillessa, kotona tosin. Hilla aloitti hoidon, ja ihan mukavasti siellä menee. Joka aamu neiti muistaa vähän äiskälle protestoida, kun hänet sinne jättää, mutta ihan hienosti päivät kuulemma menevät. Kesällä Hilla pääsee samaan hoitopaikkaan kuin missä Henriikka on, toivottavasti aamut sitten vähän helpottuvat ja samalla hoitoon jääminen. Nyt tosiaan tytöt lomailevat kotona iskän kanssa, viime viikko lomailtiin koko porukka.

Joulua vietettiin kotosalla ison porukan kesken. Kokoonpanoon kuului meidän perheen lisäksi veljeni perhe, miehen sisko perheineen, vanhempani sekä veljen vaimon isä. Eli aikamoinen sakki siis. Joulupukkikin kävi ja toi kassakaupalla lahjoja. Henriikka ja Hilla olivat reippaita pukin edessä, Henriikka lauloi pukille ja istui reippaasti syliin. Hilla katseli vähän kauempaa, mutta ei kummemmin vierastanut. Lahjoja tosiaan tuli roppakaupalla, Henriikan suosikki on ikioma prinsessa-läppäri. Hillasta parasta oli työnnettävä potkuauto, mallia prinsessa, luonnollisestikin. Isosisko sai vihdoin kauan kaipaamansa terraarion, jonne joulun jälkeen hankittiin kaksi gerbiiliä. Itse en ole niin kovin innostunut niistä, mutta siellä ne nyt kuitenkin ovat...

Uutta vuotta aloitellaan iloisissa merkeissä. Tästä on hyvä jatkaa!