Jaahas, taitaa tämä blogi muuntua ainakin osittain takaisin odotusblogiksi, vaikka Henriikan kuulumisia tässä myös kirjoittelen.

 

Aloitetaanpa tulokkaasta. Eka neuvola on takana, ja vauvan arvioiduksi toimitusajaksi veikattiin 23.12. Eli jouluvauvaa sieltä kovaa vauhtia taitaa pukata. Tosin tuo aika on vielä hieman epäselvä, kun ultran mukaan laskettu aika olisi vasta vajaa viikkoa myöhemmin. Mutta sama sen väliä, kunhan tulee terveenä aikanaan pihalle. Kaikki on odotuksen suhteen ihan ok. Jonkin verran ovat näköjään käytännöt muuttuneet odotusaikana, joku alkuraskauden veriseula otetaan ensi viikolla ja sitten siihen liittyen kesäkuussa on ultra. Ja muistaakseni joku "ylimääräinen" ultra oli tullut ohjelmaan lisää. Mutta eipä siinä mitään.

 

Alkuraskaus on mennyt huomattavasti vähemmän jännittävissä merkeissä kuin ensimmäinen. Pikku-prinsessa pitää onneksi kotona huolen, että äiskä ei turhia ehdi jännittämään. Ihan erilaista sen suhteen siis on nyt.

 

Väsymys tuntuu nyt olevan jotain potenssiin sata kun vertaa Henriikan odotukseen. Toisaalta mies on ollut leirillä viimeiset kolme viikkoa, toki viikonloput sentään kotona, ja kaikki kotihommat ovat kaatuneet mulle, mukaan lukien Henriikan öiset rauhoittelut. Joten ihan tolkuton väsymys on päällä koko ajan. Eilisiltana mies tuli kotiin, ja ruoan jälkeen kävin "hetkeksi" köllöttämään sohvalle. Siinä menikin sitten koko ilta, lukuun ottamatta nopeaa kauppareissua. Ennen kymmentä siirryin sohvalta sänkyyn jatkamaan nukkumista.

 

Etominen on onneksi vähentynyt, tosin kahvin haju tekee edelleen vähän pahaa. Samoin suuri ihmisviha on myös laantunut, enää ei ihan joka asia ärsytä. Onneksi!

 

Sitten siirrytään Henriikan kuulumisiin...

Viime viikot ovat olleet vähän kurjia Henriikalle. Tyttönen ikävöi isäänsä ihan kamalasti, ja on ollut jotenkin tosi apaattinen. Eilen iskä oli viimein mukana hakemassa tyttöä hoidosta, ja tyttönen kun pääsi isin syliin, niin halasi sitä monta minuuttia, eikä suostunut sylistä lähtemään ollenkaan. Äiskä ei ollut  yhtään mitään sillä hetkellä. Muutenkin neiti roikkui miehen kimpussa koko illan ja oli ihana, reipas oma itsensä. Hiukan jännittää, sillä kaksi leiriä on vielä kevään leiriputkesta edessä. Ensin on pitkä rutistus Lohtajalla ja sitten lyhyempi yhden yön pyrähdys. Sitten onneksi helpottaa ja seuraavat leirit on vasta syksyllä edessä.

 

Leirien seurauksena, on muutama kurja juttu ilmaantunut elämäämme. Yksi on levottomat yöt. Keväällähän neiti vihdoin ja viimein oppi nukkumaan yöt kokonaan, mutta viime aikoina on taas loikittu pitkin yötä laittamassa tuttia tai muuten vaan rauhoittelemassa tyttöä. Viikonloppuina, kun mies on kotona, on nukuttu kohtalaisesti, tosin viime yö oli jotain ihan muuta. Itse päätin jättää hyppimisen miehelle, en tiedä, kuinka monta kertaa joutui yön aikana nousemaan.

 

Toinen kurjempi juttu on, että neiti on viimeisen kolmen viikon aikana ollut joka viikko pois hoidosta, kun on ollut kuumeinen. Voiko ikävästä tulla kipeäksi?!? Tosin ekat sairastelut olivat jo, kun mies oli vielä kotosalla, joten ainoastaan tähän ei voi vedota. Joka tapauksessa ihme kuumeilua neidillä on ollut. Liekö sitten joku sitkeästi esiin puskeva hammas sitten asialla vai mikä lie…Ruokahalukin on ollut ihan omituinen, välillä ruoka maittaa, mutta yleensä ei. Tosin tähän nyt voi osin tämä lämpökin olla syynä. Onneksi sentään juotava maistuu. Ja eilen maistui isille tyhty synttärikakku, joka oli varmaan rumin ikinä näkemäni tai tekemäni kakku, mutta onneksi sentään mielettömän hyvää, vaikka itse sanonkin...

 

Mutta jotta saadaan jotain kivojakin juttuja Henriikasta, niin sanoja tytöltä alkaa tulla koko ajan enemmän ja enemmän. Ihan kaikki ei ole aina täysin selviä, mutta kovasti tyttö ainakin yrittää toistaa perässä. Yhtenä päivänä ihmettelimme pitkän tovin leppäkerttua pihalla, sanoin, että se on leppis, niin kovasti neiti toisteli perässä "eppi, eppi". Leppis oli muutenkin todella kiinnostava ja hauska juttu Henriikan mielestä, ja ihmetys oli suuri, kun leppis lensi pois. Toinen suuresti kiehtova juttu on potta, siellä istuksitaan monta kertaa päivässä. Edelleenkään sinne ei yleensä saada mitään aikaiseksi, mutta vähitellen, vähitellen...

Mutta nyt taitaa olla aika ryhtyä valmistautumaan viikonlopun viettoon. Mama jättää tänä iltana perheen oman onnensa nojaan ja lähtee saunailtaan. Tosin limulinjalla, ymmärrettävästi, mutta silti