Viikonlopusta on joten kuten selvitty. Itku on ollut vähän väliä silmässä, milloin mistäkin syystä, mutta vähitellen jo helpottaa. Nukkuminen on ollut pikemminkin kukkumista, uni on välillä tullut, sitten taas mennyt. Nyt vähän ahdistaa, kun mies vielä joutui lähdemään työmatkalle, palailee vasta keskiviikkona. Toivottavasti nyt saan silti nukuttua ensi yönä.

Aamulla käytiin ultrassa vompattia katselemassa. Vompatti on itse asiassa saanut toisen nimen, Pikku-Ike. Työkaveri sen eräänä päivänä nimesi... Mutta sinne ultraan.

Luulin, että kyseessä on nyt se rakenneultra, mutta ei ollutkaan. Se on vajaan kuukauden kuluttua. Lääkäri kyseli aluksi kuulumisia, kerroin sitten, että olen nukkunut tosi huonosti ja muutenkin on vähän alavireinen olo. No, hänen kommenttinsa oli jotakuinkin "Koita nukkua." Miksi ihmeessä kysyä asiaa, jos ei mitenkään kiinnosta. Siinä sitten katsottiin mukulaa, lekuri ei kommentoinut asiaa juuri mitenkään, totesi vaan viikot ja tervetuloa uudelleen. Miestäni hän tuskin tervehti. Olin vähän huuli pyöreänä, että miksi tämä nyt ei sitten ollutkaan se rakenneultra. Rouva vaan ilmoitti, että ei nyt näe sikiötä kunnolla ja nalkutti hoitajalle jotain siitä ultrakoneesta, kun jumittaa. No, me kyllä nähtiin vauveli siellä ruudulla. Tosi outoa ja töykeää käytöstä. En itsekään ole mikään aurinko maanantaiaamuisin, mutta rajansa kaikella. Ei oikein jäänyt hyvä maku suuhun. Onneksi nähtiin kaveri, ja kaikki oli ilmeisestikin kunnossa.

Raskausviikot on siis tämän päivän tiedon mukaan 16+2.