Joulukuulle on jo ehditty ja pitkälle sitäkin. Kirjoittelu on jälleen kerran jäänyt, monesti olen kyllä miettinyt, että josko se onnistuisi ajatuksen voimalla... Mutta eipä ole tekstiä kuitenkaan tänne syntynyt. Harmillista.

Meillä on nyt hoitopaikka varmistunut ja ollaan jo kaksi kertaa päästy "harjoittelemaan". Paikka ja hoitotäti vaikuttaa oikein mukavalta ja neiti tykkää uusien kavereiden kanssa leikkiä. Henriikka on hoidon ainoa tyttö, joten saapa nähdä, kuinka poikamaisiksi leikit muuttuvat. Kotona ainakin ollaan niin neitiä, että. Äiskän kanssa "meikataan" joka aamu ja äitin iltalaukut on suunnaton kiinnostuksen kohde.

Itsellä olo on vuoroin haikea, vuoroin olen innoissani, kun pääsen taas töiden pariin. Välillä kun lähdetään aamukävelylle, meinaa tulla tippa linssiin (ja tuleekin), kun ajattelee, että tämmöiset päivät käyvät vaan harvemmiksi. Toisaalta mietin, että ehkä sitä sitten jaksaa iltaisin olla paremmin lapsen kanssa, kun ensin päivän ikävöi.

Tällä hetkellä olen taas yh:na, kun mies on jälleen leirillä, ja välillä tuntuu aika raskaalta pyörittää koko rumbaa. Isommalla on vaikka mitä menoja melkein joka ilta, on partiota ja partion tonttujuhlaa, tänä iltana on koulun disco ym... Suurin osa näistä on sen verran kaukana, että likan joutuu viemään autolla, ja ärsyttää pukea ja kiikuttaa pikkuista mukana. Mutta ensi viikon tiistaina mies onneksi palaa kotiin. Pienempi reagoi iskän poissaoloon lähinnä iltaisin, iltatoimet meinaa mennä kiukutellen ja nukkumaan meno on vähän vaikeaa. Viime yönä typy kyllä nukkui, mutta ihan äärettömän levottomasti, laukkasin hänen huoneessaan vartin välein laittamassa tuttia ja kääntämässä tyttöä, kun jalat oli sängyn pinnojen välissä. Kahden aikaan kyllästyin ja otin tytön viereen nukkumaan. Siinä sitten nukkuikin rauhallisesti aamuun saakka. Liekö isin ikävä tuossakin syynä. Isompi on myös antanut osansa kiukuttelusta, toki ymmärrän, että ikävä on hänelläkin ja joulukin jo vähän jännittää, mutta tuntuu, että itsellä meinaa jaksaminen loppua. Ja jotta kaikki olisi täydellistä, auto alkoi myös protestoida, joku varoitusvalo pärähti näyttöön, kun eilen hain isompaa likkaa kotiin. Hermot  meinasi mennä, ajoin auton vaan talliin ja annoin asian olla. Pitänee palata kyseiseen murheeseen myöhemmin...

Tällä hetkellä on kuitenkin rauha maassa, pienempi nukkuu päiväunia ja isompi on koulussa. Pino silitettävää odotttaa kodinhoitohuoneessa, mutta eipä ne ole minnekään karanneet tähänkään mennessä, joten tuskinpa nytkään. Ehkä kohta sitten niiden kimppuun... Jouluvalmisteluja on jo aloitettu, jouluvalot on meillä palaneet jo kohta kuukauden. Samoin piparit on leivottu ja piparitalo tehty. Lahjat on vielä kokonaan ostamatta, mutta sitten kun mies palaa, niin pitää korjata tämäkin puute. Ja vielähän tässä on aikaa. Kortit sen sijaan on jo kirjoitettu ja postitettukin, se sentään hoituu yleensä ajoissa. Olen kieltäytynyt hoitamasta sitä puuhaa kokonaan yksin, joten se on väkisinkin tehtävä ajoissa, koska mies lähtee leirille, ja ei voi sieltä auttaa. Ja kun hän palaa kotiin, olisi jo myöhäistä.

Mutta kas, postimies kävi laatikolla, taidanpa hipsiä hakemaan Aku Ankan itselleni, ja lukaista sen ennen kotihommia. Taidanpa myös verestää muistoja viime joulun alta ja lukaista omat vuoden takaiset kuulumiset. Mukavaa joulualusaikaa, yritän taas palailla astialle, mutta mitään en uskalla luvata...