Kuulostaa ihan joltain kirjan nimeltä (vapaasti lainattavissa...) tuo otsikko... Jotenkin nyt vaan sopii tämän hetkiseen tilanteeseen neidin kanssa.

Viime päivät on meillä olleet vilkkaita. Henriikka on nyt todenteolla oppinut ryömimään, ja konttausasentokin haetaan jo terhakkaasti. Laminaatit on vaan (äidin mielestä onneksi) niin liukkaita, että neitokaisen polvet ei oikein vielä siinä tahdo pitää, mutta eteenpäin päästään silti jo kovaa. Erityisesti jos tytön silmiin on ilmaantunut jotain kiinnostavaa. Eiei, omat lelut EI TIETENKÄÄN ole niitä, mutta esimerkiksi kännykkä, kaukosäädin tai sanomalehti. Silloin eteneminen on tuulennopeaa. Viime päivien villitys on johdot, siis sähköjohdot. Ne on suurimmaksi osaksi meillä hyvin piilotettuja jo ennestään, mutta yksi kaiuttimenjohto on viekoittelevasti esillä. Mutta korjaantuu viikonlopun aikana, näin mies lupasi. Ja koska sekin tieto on nyt julkista, toivon, että niin tapahtuu. Henriikka on siis varsinainen sähkönkäytön johtaja, eilen ihmettelin, että kun telkkari oli pimeänä, ei siis käynnistynyt. Ilmeisesti neiti johtaja oli käynyt hiukan kiskomassa johdosta. No, nyt sekin on piilotettu, oli suurimmalta osalta jo muutenkin, mutta pieni pätkä pilkisti kirjahyllyn takaa, ja sehän riitti.

Eilen Henriikka keksi myös äidin kukkatelineen, sille pitääkin keksiä uusi paikka. On sen verran huteraa tekoa, kaatuu helposti, joten pois vaan sekin! Eli tähän on päästy. Huomenna neidin mittariin pärähtää 6 kk, mä olin toivonut, että tuo liikkeellelähtö ei olisi ollut näin aikaisessa vaiheessa, mutta minkäs teet! Hieno juttuhan se toisaalta on. Ensi viikolla on puolivuotis-neuvola, jännää nähdä, kuinka neiti on kasvanut!

Viime viikonlopun kesäaikaan siirtyminen on meillä aiheuttanut hiukan päänvaivaa. Aikaisemminhan neiti kävi nukkumaan joskus kahdeksan-yhdeksän välillä, mutta nyt kukutaan tuonne kymmeneenkin saakka. Samoin päiväunet meni vähän sekaisin. Aikaisemminhan neitokainen nukkui aamupäiväunet kymmenen tienoilla, ne on kutakuinkin ennallaan, mutta iltapäivisin ei sitten suostuta nukkumaan kuin ehkä viiden-kuuden paikkeilla, ja se tietenkin viivästyttää yöunta. Jonkinlaiset pikkupäikkärit nukutaan myös päivällä, mutta ne kestää ehkä jotain puolisen tuntia, joten niistä ei suurtakaan iloa ole. Mitenkäs muut vauvalliset, vaikuttiko teillä tuo kellojen siirtely, ja jos vaikutti, niin joko helpottaa?

Kuvassa pikkutipu toivottaa kaikille mukavaa palmusunnuntaita! 

Ja muuten, niitä suloisia helmihampaita on jo kaksi... Kohta syödään porkkanaa