Viikko lopuillaan, ja paremmin sujuu jo Henriikankin kanssa. Onko pikkuinen kenties unohtanut, että hänellä on semmoinenkin olemassa kuin isi?!? En tiedä, mutta ainakin rauhallisempaa on ollut kotona, ja pari viime yötä on jopa nukuttu.

Perjantaina siis menin vanhemmilleni, mutta mutkan kautta... Mulla oli vuoden viimeiset pikkujoulut, jotka jo olin ajatellut jättää väliin, kun en raaskinut jättää pikkuista hoitoon. Mun äiskä oli kuitenkin sitä mieltä, että mene nyt edes muutamaksi tunniksi istumaan muidenkin ihmisten seuraan ja syömään, kyllä me pärjätään... No, kävin sitten (ja ihan mukavaa ja virkistävää oli) ja palailin vanhemmilleni hiukan yhdeksän jälkeen ja... TADAA!!! Pikkuneiti oli nukkumassa. Heräsi hiukan sen jälkeen kuin tulin syömään, mutta nukahti saman tien uudestaan. Kolmelta syötiin taas, samoin seitsemältä, mutta loppujen lopuksi nukuttiin yhdeksään. Olipa mahtavan reipas olo sen jälkeen mullakin.

Pelkäsin kovasti viime yötä, kun ajattelin, että kahta rauhaisaa ei voi tulla. Olin jo varustautunut karkkipussilla, että katselen Kalifornian kuvernöörin leffan illalla, mutta ohi meni... Pikkuneiti nukahti jälleen yhdeksän jälkeen, ja sain hänet jopa kannettua sänkyyn niin, ettei kunnolla herännyt. Kolmelta syötiin, viideltä ihan pikkuisen känistiin, ja lopulta seitsemän jälkeen noustiin ylös. Siis kohtuullisen hyvä joka tapauksessa, ei mitään kahden tunnin nukuttamissessioita. Enää kaksi yötä yksin muksujen kanssa, sitten helpottaa... Se on ihanaa se.

Viime yö oltiinkin pikkuisen kanssa ihan kahdestaan, kun isompi tahtoi jäädä vanhemmilleni vielä toiseksi yöksi. Käytiin päivällä pitkällä kävelylenkillä ja samalla hankkimassa muutama joululahja. Niiden suhteen alkaa näyttää jo paremmalta... Ensi viikolla mennään vielä miehen kanssa lahjaostoksille, kun isompi neiti on koulussa. Pienempi ei vielä lahjoista kieli eteenpäin ;)

Mukavia viimeisiä viikonlopun tunteja! Viimeinen kokonainen viikko ennen joulua edessä! Voi, miten aika menee kuitenkin nopeasti.