Eilen juhlittiin pikkuisen ristiäisiä. Tupa oli täynnä väkeä, kuuma kuin linnan juhlissa (itse en tätä tosin ole päässyt toteamaan, mutta mies on nuorna kadettina kyseiset juhlat päässyt näkemään, ja kuuma kuulemma oli). Ulkona oli synkkää, sisällä tunnelmaa.

Pikkuinen käyttäytyi kuin unelma ristimisen ajan, hymyili naama muikeana kummitädeille, eikä edes hermostunut pään kastumisesta. Todennäköisesti vaan ihmetteli, että olipa vaisu kylpy tänään... Ja nimeksi tuli... Ei Wompattiinaa vaan Henriikka Maija Maria. Tosin äiskällä on ainakin eilisillan ja tämän päivän ollut vaikeuksia muistaa sitä virallista nimeä... Henriikka tulee kaukaa suvustani, äitini isän äidinäiti on ollut Henriikka. Tosin mielestäni nimi on muutenkin kaunis, ja se olisi valittu ilman tätä  kytköstäkin. Toinen nimi Maija tulee miehen äidin toisesta nimestä ja Maria on sekä kummitädin, että molempien mummojeni toinen nimi. Tosin Mariakin olisi varmaan valittu muutenkin, mutta mukava tämäkin yhteys. Ja ihan sulassa sovussa saatiin nimi valittua, vaikka tuntuukin, että kytkökset nyt ovat enemmän minuun päin. No, seuraava sitten toisinpäin (ja oikeasti seuraava ei ole suunnitteilla)...

Juhlakalusta ei nyt ole kuvaa, en muistanut ottaa kamerallani yhtään, mutta hyvä ystäväni harrastaa valokuvausta, ja oli kuvaamassa juhlat, joten laitan tänne myöhemmin kuvan, kunhan niitä saan. Ihania lahjoja tuli läjäpäin, ja äiskän suosikiksi nousi Mauri Kunnaksen Vauvakirja. Itse sankarittaren suosikki taitaa olla jumppamatto, jossa eilisiltana ja tänä aamuna jaksettiin olla pitkä tovi. Erityisesti musiikki-aasi on suosikki, ja pikkuinen oppi (tai sitten se oli vahinko, mutta äiskä haluaa uskoa, että oppi) tökkäämään sitä ihan itse, niin että aasi pimputti mukavan melodian. Onneksi niitä on useampi, ei pääse heti kyllästymään. Ja oikeasti, uskon, että womppis oppi sen, koska rämpytti musiikkia useampaan kertaan. Ja taas mutsi sanoo womppis...

Tänään päästiin avaamaan eka joulukalenterin luukku. Tästä taisi olla mutsi enemmän innoissaan, mutta pikku-Henriikkakin (nyt se tuli oikein) katseli pitkään joulukalenteria. Onhan sekin mukavan värikäs kuva ja hoitopöydän viereen laitettu niin, että sitä voi katsella, kun mutsi hoitelee kakkatöitä. Enää 23 yötä aattoon!!! Ihanaa, kohta on joulu! Nyt pitää muistaa olla kilttinä...