Apua! Marraskuu on kohta ohi ja sitä myöden mun kesälomani myös. Ja se tarkoittaa sitä, että torstaina on sekä äiskän että iskän aika palata työmaalle ja Henriikka ja Hilla menevät omiin hoitopaikkoihinsa. Että hauskaa joulukuuta vaan...

Näin se loma tosiaan mennä kaahasi, kotona ollaan tössötelty tyttöjen kera, tietenkin kerhoissa ja kavereilla on käyty. Sen kauemmas ei päästy, vaikka jossain vaiheessa mietinkin, että lähtisin likkojen kanssa vaikka Tallinnassa käymään. No ei ehditty, mutta ehkä ihan hyväkin niin. Ois tämän katraan kanssa ollut villiä matkustella kahdestaan.

Hilde Hillström, myös nimellä Hilla tunnettu riiviö, on todellakin varsinaista riiviöiden sukua. Ihana mussukka, jolla on NIIN kova ääni, jos hommat menee toisin kuin neiti haluaa. Hyvähän se toki on, ei jää neiti sitten alakynteen isompien kanssa hoidossa. Tyttö on varsin topakka tapaus, kova kiipeilemään ja kävelee kovaa vauhtia tukea vasten, mutta ihan vielä ei ole tohtinut ilman tukea lähteä liikeelle. Pian sekin kyllä tapahtuu.

Torstaina tosiaan sitten hoitoon lähtevät molemmat. Ja ikävä kyllä, eri paikkoihin. Ainakin puoleksi vuodeksi. Tosi tylsää ajella pitkin kylää viemässä likkoja hoitoon, mutta itsehän näin haluttiin. Eli tahdottiin, että Henriikka saa jatkaa tutussa, vanhassa paikassa. Neiti kun on huomattavasti herkemmän oloinen kuin riiviösisko. Pikkusisko ei sitten vielä sopinut samaan ryhmään, joten menee nyt kesään saakka toiseen paikkaan ja sitten viimeistään elokuussa pääsee Henriikan hoitotätille. Heinäkuu nyt todennäköisesti lomaillaan, että kesäkuu vielä pitää jaksaa rullata eri paikkoihin. Käytiin Hilden kanssa tutustumassa uuteen paikkaan, neiti oli ihan kuin kotonaan siellä. Meni reippaasti hoitotädin syliin ja istua killitti siinä. Hyvä sinänsä, ettei vierasta.

Äitillä tietenkin on paljon jyrkempi ote. Ihan kivalta vaikutti täti, mutta jotenkin taas iski muutama juttu, joista en niin kamalasti tykännyt. Mutta ehkä se siitä. Toki odotan kuin hullu puuroa, että saan viedä myös Hillan hyväksi havaitulle, ihanalle ja tutulle tädille yhdessä Henriikan kanssa.

Omat fiilikset työn suhteen on vähän ristiriitaiset. Ihan kiva palata töihin, mutta toisaalta tietenkin vähän tylsääkin. Taas on yksi ajanjakso elämässä ohi. Ja kuinka nopeasti se menikään. Mutta ei auta, näillä mennään nyt. Tietenkin työn suhteen painaa myös se, että tammikuuta odotellaan meidän firmassa aika jännittyneenä. Joukko-osastojahan varmaankin ollaan lakkauttamassa, joten saapa nähdä, onko sitä duuniakaan enää kohta. Toivottavasti.

Mutta näillä mennään! Pari päivää vielä lomaillaan ja sitten palataan töihin. Onneksi sentään joulun ja uuden vuoden väli on vielä lomaa, joten josko sinne taas jaksaisi puurtaa...