Viimeistä viikkoa kotona siis. Ensi viikolla tähän aikaan ollaan taas töissä. Ja Henriikka hoidossa. Voi itku, minne aika ehti mennä?

Mun piti toivotella hyvät joulukin lukijoille (jos niitä enää on), mutta yht'äkkiä huomattiin, että joulupyhätkin jo vierähti. Siispä hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Tosiaan, maanantaina se alkaa... Toisaalta odotettu, toisaalta ei. Ihanaa, kun pääsee aikuisten ihmisten pariin, ihanaa, kun saa syödä lounaan rauhassa, ihanaa, kun tilipäivänä saa nelinumeroisen summan tilille. Toisaalta, surkeaa viedä lapsi muualle, ikävä tulee, unohtaako se äidin ja isin päivän aikana. Saako raukka ruokaa, syliä ja päiväunen ilman äiskää tai iskää. Epäilemättä neiti tulee pärjäämään paremmin kuin minä, muutamalle työkaverille sanoinkin, kun ennen joulua nähtiin, että Henriikasta ei sitten saa kysyä yhtään mitään, mä kerron sitten, jos pystyn...

Jahas, pikkuneiti heräsi sitten huikeiden vajaan tunnin päikkäreiden jälkeen. Ei kun leikkimään