Hiljaiseksi veti eiliset uutiset. Mikä ihme meitä riivaa? Vajaa vuosi edellisestä, ja nyt taas paukkui. Missä seuraavan kerran? Inhottavaa ajatella, että viime vuonna ajatus oli jota kuinkin "ei voi olla totta." Nyt ajatus oli "eipä mennyt pitkään edellisestä kerrasta."

Eilen tuli aika lailla tuijotettua uutisia, olihan aikaa istua niiden ääressä. Siinä sitten pohdiskelin taas ajatusta, että onko järkeä haluta lasta tänne maailmaan, ja osaanko tehdä asiat oikein, niin etten ainakaan itse kasvata potentiaalista ampujaa. Tuskinpa sentään, mutta niin kai kaikki vanhemmat ajattelee. No, tätä tilausta on jo myöhäistä peruuttaa, siispä pitää vaan tehdä parhaansa.

Ihmetyttää tämä tuhoamisvimma. Jos nyt niin vihaa maailmaa ja ihmiskuntaa, niin miksei vaan voi poistaa itseään päiviltä. Jos se on ainoa vaihtoehto. Miksi pitää tehdä yhden ihmisen tragediasta koko maata ravisteleva tapaus. Hyviä kysymyksiä, mutta jos tietäisin vastauksen, en ehkä olisi täällä nyt kirjoittamassa, vaan ehkä mun paikkani olisi muualla.

Yritin tytön kanssa eilen jutella asiasta, mutta hän ei oikein osannut asiasta sanoa mitään. Kyseli vaan, että tapahtuiko se kaukana. Meiltä katsottuna kyllä, aika kaukana. Mutta kuitenkin ihan liian lähellä. Sitä en viitsinyt neidille kertoa. Ehkä niitä kysymyksiä tulee vähän myöhemmin. Niihin kun osaisi vielä vastata.

Muuten aika sujuu mataen. Mies on duunissa, sillä on nyt ihan rutosti töitä, kun painiskelee ensi viikonloppuna järjestettävien turvallisuusmessujen kimpussa. Eilen pääsi sentään ihan ihmisten aikaan duunista, mutta tänään ja huomenna menee kuulemma myöhään. Samoin viikonloppu menee pitkälti töissä. Saahan siitä sitten mukavasti vapaata, mutta onhan se vähän tylsää. Perjantaina ajattelin itsekin mennä kyseisiin messuihin tutustumaan, huomenna olisi tarkoituksena mennä äidin kanssa muuten vaan kaupungille shoppailemaan. Viikonloppuna juhlitaan neidin synttäreitä, kavereita tulee lauantaina ja sukulaisia sunnuntaina. Joten on tässä ihan mukavasti puuhaa nyt loppuviikosta. Tietenkin onhan se vähän jännää, kun kuitenkaan ei tiedä, milloin lähtö tulee. Ainakaan nyt ei tunnu siltä, että se olisi edes lähellä, mutta mistäpä tuota tietää...