Näin pitkällä jo ollaan! Huh.

Aamulla kävin lääkärissä, tutkailtiin kohdunsuun tilannetta ja muutenkin mamman (ja iskänkin) vointia, kaikki on ihan suht ok. Vauva ei osoita kiinnostuksen merkkejä syntymisestä, eikä vielä ole tarpeenkaan. Kovasti kyllä masussa liikkuu, varsinkin iltaisin.

Eli siis tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan. Mä olen itse mietiskellyt, että vauva voisi olla hätäinen syntymään, on jotenkin painanut sen verran kovasti tuolla alhaalla, mutta ei sittenkään ole vielä ihan lähtökuopissa. Joten saa nyt sitten nähdä, synnytänkö tänä vuonna vai ensi vuonna.

Miehellä on ollut mietinnän paikka, lähteäkö itsenäisyyspäivänä kahdentoista päivän leirille vai ei. Nyt kun vauva ei ihan ole asemissa syntymään, taitaa kallistua kannalle lähtee, mutta sitten jos tilanne muuttuu, niin kotiinhan sen on palailtava tai jäätävä, katsotaan nyt miten päin käy. Joka tapauksessa, palaa kotiin sitten viimeistään viikkoa ennen laskettua aikaa. Voihan tietenkin olla, että vielä siinäkään vaiheessa ei kiirettä ole, mutta sen näyttää aika. Jotenkin olen vähän "seestynyt" tämän synnytysajatuksen kanssa, asiat menee miten menee, ja mä en oikeastaan asialle mitään mahda. Toivoisin vaan kovasti, että vauva ei syntyisi jouluna, ja että jos syntyy ennen joulua, niin pääsisin jouluksi kotiin. Olisi niin ihana nähdä isompien siskojen joulunvietto, Henriikkakin tajuaa siitä jo taas enemmän.

Jouluvalmisteluja olisi tarkoitus aloitella vähitellen. Jouluvaloja on jo ripusteltu ikkunoihin ja ulos ja joulukalenterit odottavat luukkujen availijoita. Itselle en vielä ole kalenteria hankkinut, mutta taidan tänäkin vuonna kallistua veikkauksen joulukalenteriin. Joulukortteja ostin tänään muutaman lisää, tänäkään vuonna en niitä itse askartele! Pitäisi varmaan lähiaikoina kirjoitella ne valmiiksi. Isompi tyttö kyseli jo joulupipareiden perään, ehkäpä sunnuntaina leivotaan! Ensin oli ajatus leipoa lauantaina, mutta neidillä onkin silloin koulupäivä, joten siirretään sunnuntaihin. Mutta semmoisia tällä erää, odotus jatkuu kiivaana...