Ja muita kuuluisia elämänviisauksia... Tänään olen ollut (jo tähän mennessä) oikein aikaansaava. Aamulla pesin saunan lattian ja siivosin yläkerran kylppärin. Sen lisäksi olen imuroinut keittiön ja eteisen, pessyt pyykkiä ja myös silittänyt ison läjän pyykkiä. Olen niitä "outoja" tapauksia, jotka on sitä mieltä, että lakanat on silitettävä. Ne vaan tuntuu niin paljon paremmilta, kun ne on silitetty, vaikka se aikaa viekin. Mankelointi kelpaisi myös, mutta kun ei kyseistä kapinetta meiltä löydy. Ei kyllä olisi tilaakaan. Voi miten olekaan kateellinen ihmisille, joilla on kodinhoitohuone. Olisi NIIN ihanaa, kun pyykit saisi sinne kuivumaan, pois silmistä, samoin silittämättömät vaatteet ja sinne sopisi se mankelikin! Mutta ei oo. Pyykkiteline on milloin missäkin, tällä hetkellä saunassa, silittämättömät lojuu yleensä työhuoneen sohvalla. Hyvänä asiana voisi kyllä sanoa, että ne tulee yleensä kohtuullisen nopeasti hoidettua kaappeihin sekä kuivaustelineeltä että sieltä sohvalta. Kodinhoitohuoneeseen ne saattaisivat helposti jäädä lojumaan.

Vielä olisi tänään suunnitelmissa (edelleen) ne krookuksen sipulit. Lisäksi kaupassa pitäisi (taas) käydä. Muuten ajattelin ottaa rennosti, ehkä lämmittää illalla itselleni saunan, kunhan pikkuneidin saa nukkumaan. Ehkäpä tämä siivous/sauna-yhdistelmä saisi tuolla mahan pohjassa jotain toimintaa aikaiseksi. Tosin se kolmas ässä nyt jää edelleen suorittamatta, kun se mies on siellä metsässä. Puhelinseksi ei taida tässä tapauksessa toimia. Voisihan sitä tietenkin kokeilla.

Ai niin, päivän yrjöraportti... Neiti lähti aamulla kouluun, yhdeksän jälkeen ope soitti, että oksu oli taas tullut, hakisinko tenavan kotiin. Että silleen. Nyt on ollut tuossa kotosalla, ja ei minkään sortin merkkiäkään taudista. Mä en tajua! Kuinka kauan tätä kestää?!? Lisäksi tuo tauti "toimii" ihan ihmeellisesti. Maanantaina ja tiistaina yökkiä, keskiviikkona ei mitään ja tänään taas. Kuinkakohan kauan mun hyvä tuurini jatkuu? Ei tahdo tautia, mutta miten pitkään sitä onnistuu välttelemään?

Hekottelin tänään iltapäivälehden lööpille, joka kertoi, että "Jussi Parviainen uhkasi ruumisarkulla". Aivan mahtava otsikko. Näin jo sieluni silmin Parviaisen arkku kainalossa rimputtamassa exänsä ovikelloa. Toinen hilpeä ajatus oli Parviainen edelleen arkku kainalossa huitomassa auton ikkunoita kohti. Totuuskin sitten selvisi, kun luin juttua eteenpäin... Ei se ollutkaan mitään niin kiinnostavaa. Muutenkin tässä on ollut aikaa lueskella netistä kaikkia aviiseja. En ole pahemmin BB:tä seurannut, ja katselenkin otsikkoja silmät ymmyrkäisinä "Ketä nää tyypit on?!?". Onhan sitten tietenkin vielä tulossa maajussit, sinkkuäidit ja idolit. Tarvii tunnustaa, että Idolseja seuraan jonkin verran, mutta muuten alan olla aika puutunut näihin tositv-taviksiin. Tässä äippäröidessä on ollut myös aikaa tutustua telkkarin päiväohjelmiin. Ja samaa shittiä sielläkin; kuinka hoidetaan perhe-elämä kuntoon, naama uuteen uskoon tai koti myyntikuntoon. Saisikohan siitäkin tositv-sarjan, kun Tukiaiska hakee työntekijöitä?!? Idea on vapaasti ostettavissa!