Tänään käytiin rakenneultrassa. Pikkuista oli taas mukava nähdä, pitkästä aikaa. Kyselin siitä mun istukasta, joka sitten todettiin olevan kohdun etuosassa. Siitä huolimatta tunnen jo jonkin verran vauvan liikkeitä, varsinkin aamuisin masussa tunnutaan olevan usein hereillä. Tänäänkin sieltä heiluteltiin mutsilla ja faijalle, jotka jännittyneenä kysyivät SEN kysymyksen: "Kumpihan siellä on?". Pikkuinen sitten kuin käskystä avasi jalkansa paljastaen, että.... Rumpujen pärinää ja asiaan kuuluva mainostauko...

Se on tyttö!! Ehkä. Eli ihan varmasti tuota nyt ei tietenkään pysty sanomaan, mutta vahvasti näytti siltä, että ei siellä jalkovälissä palleja kasva. Lääkäri kuitenkin ehdotti, että jätetään röyhelömekkojen osto vielä tuonne syksyyn, ettei ihan mene metsään. Me oltiin jotenkin aavisteltu poikaa tulevaksi, joten oltiin ihan haavi auki, että eihän tämä nyt pikkujätkä ollutkaan. Mutta tärkeintä on se, että nappulalla on kaikki kunnossa, ja hän kasvaa siellä masussa kovaa vauhtia.

Uutisen ja tänään alkaneen puutarhanhoito-loman innostamana kävin sitten ostamassa muutaman tyttö-värisen vaatteen, tosin menevät kyllä tarpeen vaatiessa pojallekin. Kuitista sitten huomasin, että punainen paita itse asiassa oli pojille tarkoitettu, mutta koska en sitä itse tajunnut, niin tuskin babykaan välittää. Katsotaan, jos vaikka saisin ostoksistani kuviakin tänne. Pikkuinen muuten sai ensimmäiset tuliaisensakin, mummo ja vaari kävi Thaimaassa, ja vauveli sai sieltä sellaisen suloisen housu-paitasetin.

Puutarhanhoidosta tuli mieleen tämä erään entisen ministerin lanseeraama puutarhanhoito-juttu mieleen. Tuttujen EHKÄ kannattaa lopettaa lukeminen tähän... Ette te kuitenkaan lopeta, joten olen varoittanut! Huomasin eräänä päivänä, että mahassani kasvaa karvaa!! Siis hyvin vaaleaa ja harvaa, mutta kuitenkin. Sitä tuskin huomaa, paitsi itse tietenkin. Uutinen piti tietenkin miehelle vaikeroida, joka hieman kenties tuskastuneena totesi jotakuinkin että: "Sä et sitten tuonne alemmas taida enää nähdä." Pitää paikkansa, en näe... Siispä peilin eteen tutkailemaan tilannetta... Ja VOI LUOJA!!! Olis vesurille käyttöä. Mutta tämä mun lomani ei ole tuota puutarhahoitoa varten, vaan sen ulkona sijaitsevan! Tosin kenties tällekin voisi jonkin verran suoda aikaa ja huomiota... Onneksi olen päässyt myös ilahduttamaan miestäni jollain tavoin. Piti viikonloppuna käydä ostamassa uusia rinsikoita, kun vanhat alkaa ahdistaa... Olin pyörtyä, kun huomasin, minkä kokoisia jouduin ostamaan. Mies sen sijaan oli vallan innoissaan. Ihanaa, kun voi ilahduttaa ;)