Ja hyvä niin! Suomeksi sanottuna mies palaa leiriltään tänään. Ja vauva on edelleen masussa. Hyvä niin.

Laskettuun aikaan on tasan viikko, jännäksi käy. Aamulla kävin neuvolassa, vauva on siis laskeutunut, mutta ei ihan vielä asemissa tulemaan, ilmeisestikään. Mamma on ihan hyvässä kunnossa, hemoglobiini on noussut rautatablettien ansiosta taas normaaliksi ja verenpaineet sun muut on ihan kohdillaan. Ja kuten sanottua, mieskin on maisemissa, joten kaikki on nyt ihan kunnossa.

Jotenkin onnistuin aamulla saamaan jonkinlaista joulufiilistäkin, oikeastaan ekan kerran tänä vuonna. Onhan se ihanaa, kun saa toisen osapuolen kotiin. Nyt vaan jännätään, syntyykö vauva ennen joulua, jouluna, joulun jälkeen vai ensi vuonna.

Henriikalla oli eilen hoidossa pikkujoulut, neiti sai pienen joulupaketin, jossa oli hieno tonttu. Tyttö oli ihan tohkeissaan siitä. Samoin tänään hoitoon lähteminen sujui helposti kuin mikä. Sormista on laskettu, kuinka monta yötä tarvii nukkua, ennenkuin isi tulee kotiin ja tänään oli se kauan odotettu aamu, jolloin ei yhtään sormea nostettu pystyyn. Lupasin käydä hakemassa tytön hyvissä ajoin, ja sitten lähdetään varuskuntaan käymään. Tytteli aloittaa joululoman myös tänään, hoitoon menee seuraavan kerran joskus ensi vuonna. Hoitajalla on kahden viikon loma ja riippuen, miten vauva syntyy, niin siten Henriikkakin menee hoitoon. Katsotaan nyt lähemmin, sitä ei ole tarpeen murehtia nyt.

Illalla on isosiskon joulujuhlat koulussa, sinne mennään tietenkin. Viime vuonna kyseiset kemut jäi multa väliin, kun olin kipeänä, mutta tänä vuonna sitten pääsen minäkin. Ellei päivän aikana tapahdu jotain ihan kummallista...

Mutta joulua kohti mennään, kovaa vauhtia! Tänä vuonna jännittävämmin kuin ehkä koskaan