Pikkuneidin ikenissä kiiltelee siis ensimmäinen pieni hampaanalku. Ja kuolan määrä on sen mukainen... Pikkuisen on myös ylimääräistä käninää ilmassa, tosin pelkäsin pahempaa. Päiväunille käynti oli tänään varsinainen väsytystaistelu. Tosin neiti nukkui aamulla niinkin pitkään kuin puoli yhdeksään. Yleensä hän käy aamupäiväunille viimeistään kymmenen aikoihin, mutta tänään nukahti vasta tuossa yhden aikaan, kun sain tuupattua neidin vaunuihin, ja käytiin vähän kävelemässä. Onkin nyt ihan hyvin uni maittanut.

Toinen uusi juttu neidin elämässä on ryömiminen. Eteenpäin siis yritetään kovaa vauhtia. Eteneminen sujuu jotenkuten, ei nyt vielä niin kovaa, mutta kuitenkin. Se tuli taas karvaasti koettua. Jätin eräänä päivänä neidin hetkeksi meidän sängylle, kun kävin pesemässä kädet vaipan vaihdon yhteydessä. Sillä välin neiti oli onnistunut hilaamaan itsensä turhan lähelle sängyn reunaa, vaikka ihan perimmäiseen nurkkaan hänet jätin. Siispä lattia on päivän sana. Ympäri neiti pyörii kovaa vauhtia, ja kaikki ns. kielletty (kaukosäätimet, lehdet, kännykkä) kiinnostaa ihan tolkuttomasti. Omat lelut ei tietenkään ole niinkään kivoja.

Henriikasta onkin tullut melkoinen paperisilppuri. Annan hänelle aina välillä mainoksia tutkailtavaksi, ja äärettömän vauhdikkaasti ne menevät palasiksi. Salaisimmat kohdat tietenkin niellään... Mietin, että pitäisköhän palkata neiti muutamaksi päiväksi viikossa vaikkapa miehen töihin tuhoamaan salaisia asiakirjoja. Suoritusnopeus olisi ilmiömäinen, ja tosiaan ne punaisella merkityt paperithan voi aina syödä... Eräänä päivänä (kehtasinkin) otin neidiltä yhden mainoksen pois, kun alkoi sitä silppua löytyä vähän turhan paljon suusta, niin voi sitä protestin määrää! Henriikka hiilestyi oikein kunnolla moisesta vääryydestä. Eli vaikka tyttö muuten onkin aika rauhallinen tapaus, niin näköjään sitä temperamenttiäkin löytyy, tarpeen vaatiessa.

Muuten mennään rauhallisesti kohti kevättä. Oikein odotan niitä päiviä, että kun lähdetään ulos, niin pikkuista ei tarvitse paketoida enää haalariin. Tai pikkuista ja pikkuista, mä alan vähitellen potea uutta vauvakuumetta, kun neiti on "jo niin iso". Mutta älkää suotta odotelko uusia vauvauutisia, synnytys on edelleen hyvin muistissa!

Tuossa mietiskelin eräänä päivänä tulevan kesän lomamatkaa. Sehän varattiin ajatuksella, "helppo matkustaa, kun neiti ei vielä paljoa liiku." Saapa nähdä, miten käy! Onneksi ne mun vanhemmat lähtee mukaan, niin että välillä voi vahtivuoroa vaihtaa. Tuskin tyttö nyt sentään silloin vielä kävelee, mutta näköjään ryömienkin pääsee kovaa, ja sitten kesäkuussahan voipi tuo konttaaminenkin jo onnistua. Eli altaan reunalla saa siis olla valppaana. Enää ei voi rauhassa vaipua kirjan & limpparin pariin. No, ehkä sitten taas kymmenen vuoden päästä!

Nyt taidan lähteä varmistamaan, että neiti herää ihan tuota pikaa... Siis ajattelin ottaa päiväunet. Kai nyt vähintään lehtikauppias juuri silloin muistaa...

Mukavaa viikonloppua kaikille! Musta tulee huomenna taas sotaleski viiden päivän ajaksi, tylsää sinänsä, mutta jos vähän lomarahaa sillä tienataan, niin hyvä homma!