Voi kiukku, mikä aamu... Herättiin sitten viideltä...

Ehkäpä hiukan taustaa tälle. Mä rakastan paperisia kalentereita, niitä perinteisiä, jonne sutataan muistiinpano ja mietitään jälkikäteen, että mitäköhän tuossa lukee. Mies ei rakasta näitä. Hänen on kirjoitettava kaikki puhelimen kalenteriin ja laitettava siitä äänimerkillinen muistutus piipattamaan, mielellään mahdollisimman aikaisin. No, tästä aiheesta sitten ajoittain kiistelemme, ja yritämme perustella toisillemme molempien tapojen hyviä puolia. Tämän aamun jälkeen minä olen voitolla...

Siis juu, eli tänään iltapäivällä on tutustuminen äitiyspolille. Mies soitti meille ajan sinne, koska hänen työkiireiden mukaan sinne nyt mennään. Saatuaan ajan, hän tietenkin laittoi sen puhelimensa kalenteriin ja näppäränä lähetti myös mun puhelimen kalenteriin tiedon siitä. Kiva sinänsä... Tosin lähettäessään tietoa, tutustumisaika jotenkin muuttui kahta tuntia aikaisemmaksi ja sitä myötä myös tutustumisesta kertova hälytys tuli "miellyttävään" aikaan, eli viideltä. Itse en tiennyt edes, että puhelin siitä muistuttaa, joten ylläri oli melkoinen. No, sen jälkeen en sitten oikein saanut unta, ja päätinkin jäädä vielä sänkyyn makoilemaan, kun mies nousi ylös. Olin juuri vaipumassa uneen, kun hälytys nro 2 samasta aiheesta pärähti soimaan. Tällä kertaa kello 6.15 miehen puhelimessa ja juuri kun hän oli hakemassa aamulehteä laatikosta. Siinä vaiheessa mun kiukulla ei enää ollut rajoja ja muistutinkin sitten miestä melko kovaäänisesti paperikalenterin paremmuudesta (sorry naapurit..). Mies tietenkin suutahti siitä ja istua murjotti kahvinsa ääressä koko aamun. Ja se on SYVÄLTÄ. Hän todella osaa olla raivostuttavan äänetön silloin. Joten varnasti leppoisa vierailu synnärille tänään tiedossa... Jos rakas A satut tätä lukemaan, niin ehdotan, että lepyttelykukat ja suklaa SAATTAA olla paikoillaan...

Parempaa aamua itse kullekin!