Siis huomennahan tuo syntymäpäivän kuukausipäivä on...

Lokakuukin vaihtui marraskuuksi ja se tarjoittaa sitä, että mulla on enää kaksi kuukautta jäljellä kotona Henriikan kanssa. Vaikka olen toisaalta odottanut töihin paluuta kovastikin, niin päivä päivältä ajatus Henriikan jättämisestä muiden hoidettavaksi tuntuu kurjemmalta. Todennäköisesti neiti kuitenkin pärjää hoidossa hienosti ja ajatus on vaan äiskän mielestä niin kamala. Toisaalta on taas ihana palata töiden pariin ja varsinkin se tilipäivä tuntuu suorastaan luxukselta, vaikkei mun palkka nyt päätä huimaakaan. Tuo kotihoidon tuki kun saa mut hiilestymään ihan kokonaan, vaikka toki kaikki mitä annetaan, otetaan vastaan. Ei sillä kyllä kuitenkaan ketään motivoida jäämään kotiin lapsen kanssa, varsinkaan asuntovelallista. Mutta se siitä, vaikka aiheesta voisinkin loputtomiin paasata.

Henriikka onnistuttiin viimein vierottamaan yömaidosta syysloman aikana ja se on kyllä parantanut kaikkien unta kovasti. Neiti on muutaman yön nukkunut ihan kokonaan aamuun asti ja se tuntuu kyllä ainakin omassa jaksamisessa. Ja on Henriikkakin ihan eri reipas semmoisten öiden jälkeen. Joskin välillä tuntuu, että itse säpsähtelee kuulostelemaan, että joko sitä kohta oltaisiin tuttia vailla...

Yömaidosta vieroitus sujuikin sitten loppujen lopuksi aika helposti. Ennen varsinaista luopumista neiti nukkui pari yötä aamuun saakka, eikä sitä pulloa siis edes kaivannut. No, päätettiin sitten, että nyt ei sitä edes anneta, ja eka yö herättiinkin sitten neljältä. Siihen saakka neiti nukkui hyvin, mutta ei sen jälkeen suostunut rauhoittumaan ilman pulloa. Kuuteen saakka "painiskeltiin" sängyssä ja yritettiin saada typykkä nukkumaan ja välillä jopa ehkä torkahdettiinkin, mutta kuudelta viimein hilattiin itsemme ylös. Tyttö nukkuikin ekoja päiväunia sitten kahdeksalta...

Toisena yönä herättiin "vasta" viiden jälkeen, mutta sen jälkeen onkin rauhoituttu ihan tutin voimalla. Viime viikonloppuna päätettiin siirtää Henriikka omaan huoneeseensa nukkumaan, eli kaksi yötä on nyt harjoiteltu sitä. Eka yö oli hiukan rauhaton, mutta viime yönä neiti ei herännyt kertaakaan! Nukkumaanmeno on ollut vähän hankalaa, ja sinne omaan huoneeseen ei oikein rauhoituta, mutta ainakin eilen, sitten kun se uni tuli, niin nukuttiin todella hyvin. Päiväunet Henriikka on nukkunutkin omassa huoneessaan, mutta silloin yleensä rauhoitutaan kohtuullisen helposti. Ehkä tähänkin vielä opitaan, kunhan oma kärsivällisyys vaan riittäisi.

En tiedä sitten, vaikuttaisiko iltanukkumaanmenoon se, jos jättäisi toiset päiväunet pois. Joinain päivinä niin käy ihan itsestään, kuten tänään, kun aamupäivä oltiin perhekerhossa. Toisaalta sitten jos neiti on herännyt jo kuudelta, niin tuntuu kamalalta pitää väkisin väsynyttä nappulaa hereillä. Yleensä semmoisina päivinä neiti on viimeistään kymmeneltä ihan valmista kauraa nukkumaan. Onneksi sentään yleensä nukkuu pidempään, mutta tuntuu, että pikkuisen aamupäiväpäikkärit neiti kuitenkin vielä tarvii.

Joulukin lähestyy kovaa vauhtia, ja meillä sen huomaa siitä, että miehellä alkaa lisääntymään kaiken maailman harjoitukset ja muut neuvottelupäivät ja kurssit. Toki tarvii sanoa, että miehellä niitä on kuitenkin melko vähän, mutta näyttää siltä, että seuraavat kolme viikkoa, mies on joka viikko vähintään yhden yön jossain reissussa. Loppukuusta taitaa olla ihan viikonkin keikka tiedossa. Ja viimeistään sitten, kun joulukalenterin luukkuja availlaan, niin herra häipyy. Tänä vuonna Itsenäisyyspäivänä, ja sitten ollaankin kymmenen päivää tyttöporukalla kotona. Toivottavasti ei ihan kamalasti tuiskuta lunta silloin... Vähän tylsää tuo, mutta olihan tuo tiedossa, kun tuota ukkoa aviomiehen tehtävään valittiin... Tänä aamuna lähti jo ennen kukonlaulua kohti Upinniemeä ja huomenna palailee. Ensi viikolla on tiedossa joku muu paikka, en edes muista mikä, ja sitten leireillään viikon ajan. No, leirit tietää rahaa, ja se kyllä kelpaa.

Mutta nyt taidan mennä hetkeksi nautiskelemaan kahvikupillisesta ja lehdestä, kun pikkuneitikin vielä nukkuu. Vaikka kaipa hänkin kahvin haistaa, ja herää sitten "sopivasti". Muistakaahan iskää ensi sunnuntaina