Olen jo moneen otteeseen kehunut ihanaa perhepäivähoitajaamme, jonka luona Henriikka viettää päivänsä. Mä olen niin onnellinen, että me olemme saaneet tämän ihanan hoitajan tytöllemme. Toivottavasti sitten aikanaan myös Henriikan pikkusisarus saataisiin saman tädin luo hoitoon.

Hoitotäti tuntuu olevan välillä ihan ihme-nainen. Hän kirjoittaa meille vanhemmille lähes joka päivä vihkoon, mitä ovat puuhailleet, mitä Henriikka on syönyt, miten nukkunut ja miten potta-harjoittelu on sujunut. Niitä vihkoja on jo nivaska olemassa, säästän ne Henriikalle, niin että voi sitten aikanaan lueskella, miten hoidossa sujui. Missä välissä hän ne vihkot ehtii kirjoittaa? En tiedä, mutta näin vaan on.

On aina kiva viedä tyttö hoitoon, kun jää aina mielellään sinne. Välillä tyttö ja hoitaja lähettävät äidille tekstiviestin töihin ja kertovat jos jotain erityisen jännää on tapahtunut. On ollut ihanaa olla töissä, kun voi luottaa, että tytön on hyvä olla.

Yhtenä päivänä hoitotäti sai mut todella kyyneliin.

Kuten (ehkä) olen kirjoittanut, mies leireilee taas pitkälti koko syksyn. Leirit loppuvat viikkoa ennen laskettua aikaa. Asia tietenkin hiukan (äh, olipa laimea sana, kovasti oikeastaan) hermostuttaa mua, koska Henriikkainen syntyi niin tarkalleen laskettuna aikana, ja jotenkin pelkään, että tämä pompulamme on myös hyvissä ajoin liikkeellä. Vanhempani ovat sellaisessa työssä, että varmuudella voin sanoa, että ennen joulua on kiire. Sama juttu on Henriikan kummitädin kohdalla. Muut läheiset ovat juuri saaneet vauvoja ja muutenkin elo on hektistä noihin aikoihin. Ja se mies, niin se on leirillä. Eikä siinä mitään, jos olisi edes tässä lähellä, mutta ei, toisella puolella Suomea. On siis mietityttänyt, että mihin laitan Henriikan, jos vauva päättää syntyä etuajassa. Isompi tyttö pärjää jo jonkin verran itsekseen, mutta ei hänestä vielä ole huolehtimaan Henriikasta.

No, hoitotädille sitten kerran puhuin murheistani, niin eräänä päivänä hän sitten otti asian puheeksi ja sanoi, että voin tuoda Henriikan hänen luo vaikka keskellä yötä, jos semmoinen tilanne tulee. Helpotti ihan mielettömästi tämä avuntarjous. Voihan olla, että tarvetta ei tulekaan, mutta on paljon helpompi ja rauhallisempi olla, kun tietää, että on paikka, minne voi soittaa. Tokihan voin vanhempiinikin turvata, jos lähtö tulisi vaikkapa viikonloppuna tai ilta-aikaan, mutta tuo yöaika olisi pahin. Ja eikös vauvat yleensä synny yöllä?! Henriikkaa ainakin tehtiin koko yö, vaikkakin syntyi sitten aamulla kahdeksan aikoihin. 

Joka tapauksessa, kun paljon kuulee kaikkea ikävää perhepäivähoitajista, niin nyt pitää välillä kertoa, että on niitä muunkin laisia. Meille on osunut kohdalle ihan aito helmi!