Selailin eilen erästä postimyyntikatalogia, ja totesin, että ensi kesän muoti vaikuttaa hyvältä! Jos ei muuten, niin mallien (siis vaate) perusteella. Moni yläosa oli kivan väljä, mikä varmasti kesällä on jo mukava juttu. Aloin jo täyttää tilauslomaketta innoissani, mutta sitten tuli mieleen yksi asia: mistä mä voin nyt tietää, minkäkokoinen se masu silloin on?!? Sopiiko ne vaatteet sitten kuitenkaan? Kenties kuitenkin, tavoitteena ei ole sentään niin isoksi paisua ennenkuin sitten syksymällä. Eli vaikka ruoka tuntuu maistuvan ihan mahdottomasti, niin pitää nyt kuitenkin yrittää pitää kurissa tuo syöpöttely. Se itse asiassa onkin ihan helppoa töissä, kun ei ole muuta kuin eväät. Ja lähikauppaan ja kahvilaankin on sen verran matkaa, että ei joka päivä siellä viitsi laukata. Mutta sitten iltaisin kotosalla, varsinkin jos ei ole mitään erityistä tekemistä (tarkoittaa toisin sanoen lukemista tai telkkarin ääressä päivystämistä), niin varsin helposti tulee hypättyä jääkaapilla. Nuudeleiden ohella jäätelö on alkanyt maistua NIIN hyvälle. Onneksi viime aikoina olen palellut kovasti (tietenkin tulossa kipeäksi, kun loma alkaa ylihuomenna...), niin se jäätelö ei makua lukuunottamatta ole vaikuttanut niin hyvältä idealta.

Tein jollain netin laskettu aika-laskurilla testin, joka kertoi, että laskettu aika olisi lokakuun alkupuolella. Ja äippäri alkaisi sitten syyskuun alkupuolella tai elokuun lopulla. Eilen olin kehityskeskustelussa pomon kanssa, ja hänellä oli tosi paljon kaikkia juttuja mulle kuluvan ja ensi vuodenkin ajalle, ja vielä mielenkiintoisia ja haastavia. Eli siis mielelläni niitä juttuja tekisin! Yritin siinä olla kiinnostuneen ja innokkaan oloinen, mutta sitten työhuoneessa meinasi itku päästä. Hitto!!! Viime vuoden tein kaikenlaisia ei niin kiinnostavia juttuja, ja vaihdoinkin sitten firman sisällä työtä tähän nykyiseen, joka alkoi joulukuussa. Olen kyllä samaisia hommia tehnyt aikaisemmin äitiysloman sijaisena. Ja nyt sitten tämä! Voi vitsi, näin se elämä heittelee... Mutta kuten tuolla aikaisemmin olen jo kirjoittanut, niin enpä ajatellut, että tuo raskaus ihan noin vauhdikkaasti alkaisi. Tietenkin pitää nyt toppuutella myös itseään, että alussahan tässä ollaan, ja mitä vaan voi tapahtua, mutta totta kai sitä kuitenkin ajattelee ensisijaisesti, että vauveli viimeistään lokakuussa syntyy.

Jossain määrin ärsyttävää ja samalla jännittävää odotella sitä ensimmäistä neuvolakäyntiä. Edelleen noita muutamia mielitekoja ja väsymystä lukuunottamatta olo on ihan "tavallinen", joten joskus sitä edelleen pohtii, että onhan vompatti oikeasti olemassa. Puolentoista viikon päästä selviää paljon. Ja sitten ei mene kuin muutama viikko, niin se maaginen 12 viikkoa tulee täyteen. Sittenhän se keskenmenon riski vähenee kovin, jos noita nettijuttuja on uskominen. Mutta tämäkin varmasti selviää sitten neuvolassa. Tahtoisin vaan kovasti jo vaikka heti tietää, että masumöntti (vielä ei varmaan oikein voi puhua asukista) voi hyvin. Ja tietenkin kiinnostaa myös se, että milloin kaveria voi odotella masusta ulos. Ja että onhan niitä yksi... Pohdittiin tuossa mieheni kanssa, että molempien suvussa on kaksosia, ja itse asiassa oma isäni on kaksonen. Pieni jännitys hiipi mieleen. Maaliskuun neljättä odotellen.