En taaskaan ole ehtinyt pahemmin kirjoitella, mutta aika menee niin kovin vauhdikkaasti! Mies on ollut viime viikon (ja myös on tämän viikon) lomalla, ja viime viikolla mulla oli vakaa tarkoitus tehdä asioita, joita olen onnistuneesti lykännyt. Noh, yleensähän suunnitelmat ei tosiaankaan mene niinkuin pitäisi, ja niin kävi nytkin...

Tiistaina Henriikalla oli neuvola, ja koska mies on oli lomalla, niin hänkin lähti sinne mukaan. Neiti oli kasvanut taas kohisten, jopa niin paljon, että kun mies nosti pikkuisen neuvolan hoitopöydältä, niin hän onnistui jotenkin nitkauttamaan selkänsä. Vitsailtiin siinä, että rakennuksen toisessa päässä on ensiapu, pitäisikö lähteä sitä kautta kotiin. No, todellakin olisi pitänyt! Illalla mulla oli menoja, ja kun puolentoista tunnin poissaolon jälkeen palasin kotiin, niin mies makoili Henriikan kanssa söpösti lattialla. Ainoa huono puoli oli, että miehen selkä oli jumahtanut siinä määrin, että ainoa liikkumistapa oli konttaaminen. Henriikan mielestä oli tietenkin tosi kivaa, kun iskä konttaili tytön kanssa...

Siispä ambulanssi paikalle, en mä saanut miestä mihinkään liikkumaan, sen verran iso kaveri on kyseessä. Tarvii kyllä mainostaa, että ambulanssihemmot osasivat asiansa, ja lääkitsivät miehen kotona sen verran, että seuraavana aamuna sain ajettua miehen terkkariin. Pari päivää meni kuitenkin makoillen, ja miestä passaten. No, onneksi tapaus toistui viikonloppuna... Joten mulla on pidellyt kiirettä, kun olen hyysännyt koko perhettä.No, mutta nyt alkaa mieskin vähitellen toipua, mä odottelen, että milloin mua "palvellaan"

Henriikka tosiaan piipahti neuvolassa, pituutta oli neidille kertynyt 67,6 senttiä ja painoa 8105 grammaa. Eli keskikäyrää mennään tosi tasaisesti. Liikkumisessa  neitokainen on "ikäänsä edellä", jonkinlainen kaavio kertoi, että Henkkuli on noin 8 kuukautisen tasolla liikkumisessa. Konttaus on vieläkin vähän hakusessa, mutta omalla villillä ryömimistyylillä neiti menee ja kovaa. CD-teline ja siinä olevat cd:t on tämän hetken hittijuttu, tenavaa saa nostaa vähän väliä pois levyjen kimpusta. Kaikki johdot on nyt piilotettu, mikä on aika harmillinen juttu Henriikasta, mutta onneksi eteisessä on yksi pistorasia, jonka luo pääsee esteettömästi. Se on lapsiturvallinen kyllä, mutta silti...

Istumista neiti on harjoitellut myös kovasti, ihan se ei vielä onnistu. Toisella kankulla jo istutaan, ja muutama kerta on kokeiltu "oikeastikin", mutta siitä on aina mätkähdetty maahan. Meidän sängyllä on harjoitellaan istumista aamuisin pukemisen yhdeydessä, se on hauskaa, kun ei satu ollenkaan, vaikka kaatuu. Muutenkin meidän sänky on varsinainen riehuntapaikka, siellä peittojen ja tyynyjen seassa on ihana riehua! Siellä on myös hauska leikkiä kurkistusleikkiä, joka saa aina yhtä paljon naurua aikaiseksi. Äiskä menee peiton alle piiloon ja huhuilee "missä on Henriikka". Ja kun Henriikka sitten löytyy, on kikatus vallan villiä. Yhtenä yönä, vaikka muuten nukuttiinkin tosi huonosti, ei voinut muutakuin nauraa, kun neiti kikatteli unissaan.

Huomenna on Henriikalla tiedossa eka ulkomaan matka. Lähdetään piipahtamaan päiväristeilyllä Tallinnassa. Mä odotan sitä kyllä ihan innoissani, on nämä kotiseinät tulleet viime kuukausina niin kovin tutuiksi. Saapa nähdä, miten matkailu neidin kanssa sujuu. Siitä sitten myöhemmin! Mutta nyt heipsis vaan kaikille, ja mukavaa alkanutta viikkoa!