Aamupäivällä käytiin Henriikan 3 kk. neuvolassa. Neiti oli yhtä hymyä siellä, päivän mittaan tosin se hymy on hyytynyt... Ainakin äidillä.

Tyttö voi hienosti, pituutta on kertynyt 60 senttiä ja painoakin 6050 grammaa. Muutenkin kaikki on kuulemma ihan ok, iho tytöllä vaan on kamalan kuiva, vauvaöljyä ja erisania kuluu jatkossakin rutkasti... No, se oli tiedossakin.

Tutkimuksen ajan Henriikka tosiaan käyttäytyi oikein hienosti, ainoastaan toiseen korvaan katsominen sai aikaan pienen parkaisun. Se pelätty piikkikin meni niin, että minä pelkäsin, ja tyttö hekotteli hoitajalle, eikä edes huomannut koko tapahtumaa.

Loppupäivä onkin mennyt vähän heikommissa merkeissä. Neiti on ollut kovin kärttyisä. En tiedä, johtuuko se sitten siitä rokotuksesta vai siitä, että mies lähti töihin. Mies oli kolme viikkoa lomalla, joten neiti tottui molempien vanhempien läsnäoloon. Joten ehkä se oli sitten ikävää. Tosin tuntuu, ettei tämä iltakaan ole oikein paljon paremmin mennyt, vaikka mies nyt onkin kotona. Syli tuntuu olevan paras paikka, ja sekin vaan silloin, kun se syli liikkuu. Pikkuisen on mulla hartiat kipeänä, ja asuntoa tullut ravattua edestakaisin.

Mua vähän harmitti, että meidän vakiterkkari ei ollut paikalla tänään. Tosin ihan mukava tapaus oli tämäkin, joka siellä oli, mutta jotenkin tykkään enemmän jutella sen vaki-ihmisen kanssa. Puhuin siitä imetyksen lopusta, ja terkkari lohdutteli, että joskus käy niin. Ja niinhän se onkin. Eniten itse asiassa harmittaa tuo yösyöttö, tylsää ravata alakertaan lämmittämään pulloa. Ehkä pitäis siirtää mikro makuuhuoneeseen?!? Onneksi Henriikka ei kuitenkaan syö kuin yhden kerran yössä, joten se sentään helpottaa.

Nyt lähden sohvalle lojumaan miehen viereen ja tunnustan (punastuu...) katsomaan Dallasia. Me taidettiin koukuttua siihen, kun saatiin kanavapaketti...